Jag har en cykel! Den är röd och den är min! Efter snart en vecka av långa promenader med en alltför tung ryggsäck känns detta väldigt befriande. Det är svårt att förklara känslan av återbefunnen frihet som cykeln väcker i mej. Det har kännats otroligt handikappat att inte ha en, men nu är det över!
Hur jag fick cykeln är egentligen en lite rolig historia. Först sökte jag cyklar på nätet, eftersom affärerna jag hittat i stan endast reparerade eller sålde nya sådana. Till sist erbjöd min varmemester (mellanting av disponent och gårdskarl) en cykel åt mej då jag frågade efter begagnade cyklar, men då hade den ännu ett lås utan nyckel och två tomma däck. Så igår kväll kånkade jag cykelskrället två kilometer till den näst närmaste cykelaffären (i den närmaste affären ville de inte bryta upp låset), och hoppades på att den inte skulle vara för dyr att reparera.
Nu är jag 500DKK fattigare och väldigt, väldigt mycket lyckligare!
Skulle ha en massa mer att berätta om, men nu bär det av till läseårets första studentfest. Vill bara säga att jag är jätterörd och glad över de mail, postsändelser, samtal och meddelanden som jag fått från alla er därhemma - ni skulle bara veta hur mycket de betyder för mej.
Hei Ida,
ReplyDeleteOnnea uudelle, punaiselle pyörälle; toivottavasti se palvelee sinua hyvin koko vuoden!
Blogiasi lukiessa olen muistellut omia Tanskan aikojani, mm. omia pyöräilykokemuksiani. Yli 30 vuotta sitten vietin kuukauden kesällä Odensessa stipendiaattina, opiskelimme Tanskan kirjallisuutta ja kieltä. Silloin koko stipendiaattiporukkamme vuokrasi pyörät, joilla poljimme yliopistolle maatalousoppilaitoksesta, johon meidät oli majoitettu. Kaupungissa tietysti vierailimme myös ja osallistuimme mm. isoon polkupyörämielenosoitukseen. Suomeen verrattuna siellä oli kyllä loistavat olosuhteet pyöräilylle ja varmasti vieläkin, jos pyöräilijät ovat puolustaneet pyöräteitä yhtä aktiivisesti kuin silloin! Hyvät pyöräkaistat ajoteillä, ei siis jalkakäytävillä, ja paljon puistoalueiden läpi kulkevia pyöräreittejä! Ja Tanskanmaa on aika tasaista, joten mäissä harvemmin tarvitsee hikoilla. Oletettavasti siellä Aarhusissa pääset myös hyvin sujuvasti pyörällä paikasta toiseen.
Tähän liittyen taidan muuten kertoa jutun tästä korkeiden paikkojen harvinaisuudesta. Stipendiaattikurssin opettajamme järjestivät yhtenä sunnuntaina meille Fyn-saaren kiertoajelun, jolloin pääsimme tutustumaan mm. monta sataa vuotta vanhaan, romanttiseen linnaan, jonka uusi laivanvarustajaisäntä ystävällisesti esitteli sitä meille henkilökohtaisesti. Kävimme myös Fynin korkeimmalla paikalla, joka meistä ei ollut paljoa muuta kuin pieni mäkipahanen. Lehtori de Mylius kovasti varoitteli meitä sen kiipeämisen vaarallisuudesta, eikä sen laelle ollutkaan koko matkaa tasaista polkua tai portaita. Rouva de Mylius oli sitten se, joka siellä nyrjäytti nilkkansa! Yksi tanskan harjoitusteksteistämme oli lehtiartikkeli, otsikkona ”Finner drikker og stikker med kniv”, juttu suomalaisten kuuluista kansallisista ominaisuuksista. Siitä keksimme sitten antaa läksiäislahjaksi herra lehtoreille de Mylius ja Kofoed suomalaiset puukot, jotka saimme jonkun meidän vieraan tuomaan sinne Suomesta.
Yli 40 vuotta sitten, jolloin olin nuorempi kuin sinä nyt, Ida, vietin kesän kasvihuonepuutarhatöissä Brøndby Strandissa Kööpenhaminan eteläpuolella. Istutimme neilikoiden ja joulutähtien pistokkaita, ja siirsimme sitten joulutähdet isompiin ruukkuihin. Sieltä muistan valtavan hienon merenrannan, jota pitkin oli kiva tehdä iltaisin kävelyretkiä. Rantavyöhykkeelle ei saanut rakentaa, se oli kaikkien käytössä! Muistan myös omakotitalojen upeat puutarhat, joita ihailimme ohi kävellessämme. Ja yksi Tanskan ihanuuksista oli leipomot, joista sai myös sunnuntaiaamuina tuoretta patonkia ja erinomaisen herkullisia tanskalaisia viinereitä (niitä ei kyllä sanottu wieninleiviksi vaan joksikin muuksi). Köpikseen oli ihan lyhyt matka, siellä tuli käytyä mm. museoissa ja lauantai-iltaisin jännittävissä diskoissa, joista pääsi kotiin niin myöhään sunnuntain puolella, että maanalaisen asemalta saattoi ostaa seuraavan aamun lehden. Piti vielä vaihtaa bussiin, jonka lippua ostaessa piti olla tarkkana. Minua ja muitakin veloitettiin ensin liikaa, kun emme osanneet tarpeeksi selvästi ilmaista, että olimme menossa pysäkille seitsemän emmekä kahdellekymmenelle. Tanskan ’syv’ ääntyy ihan tavallisella ässällä, mutta ’tyve’ alkaa jonkinlaisella suhuäänteellä samoin kuin ruotsin ’sju’. Tanskan kielen opettelussa koimme tosiaan paljon kommelluksia.
Ida, nyt olet varmaan jo suunnitellut tulevan vuoden opintosi aika pitkälle. Toivottavasti olet päässyt tai pääset kursseille, jotka sinua kiinnostavat! Hyvää syksyn alkua sinulle! t. Pirkko
Hei, pyörä, jeeee!
ReplyDelete-Marde