Sista återkomsten.

Nu sitter jag i flygplanet till Danmark för sista gången (med den närmaste framtiden i åtanke). Jag har bara två veckor kvar av mitt utbytesår, eller Det Underbara Äventyret som jag kallade det i ett av de första blogginläggen.

Det är svårt att beskriva känslan som jag har just nu. Det känns stort, känsligt, lyckligt och vemodigt, allt på samma gång. Danmarks-året har varit ett av de bästa, tyngsta och mest lärorika åren i mitt liv. Jag tror inte att jag har påverkats av min omgivning och utvecklats såhär mycket under ett år någonsin tidigare - åtminstone inte så att jag skulle ha varit medveten om det.

Att flytta tillbaka hem till Finland är något jag har väntat på och sett fram emot under hela året. Inte minst för att jag ska få flytta ihop med min bästa vän och den härligaste kille jag vet - pojkvännen min. (Det är absolut inte det enda som väntar mej därhemma, men nog det som värmer mej aldra mest just nu.) Samtidigt som jag gläder mej till det nya, gemensamma äventyret, så vet jag att jag kommer att sakna mitt liv i Danmark. Åh så jag kommer att sakna! Jag har lärt mej att stå på mina egna ben på ett helt nytt sätt, både som musiker och människa. Jag har vågat vara mer öppen för det nya och okända, men också gå ifrån saker och ta tid för mej själv när jag har behövt det. Jag har fått en hel bunt med nya, underbara vänner! Jag har kommit igång med ett nytt språk (något jag inte lyckats med under de senaste tio åren!), om nu inte felfritt, så åtminstone så att kommunikationen flyter. Jag har kommit i farten med att skriva egna sånger för bara mej, satt ihop ett band för att framföra mitt material och uppträtt med dem som sångsolist. Jag haft min första sångelev, kör och sånggrupp - och upptäckt att jag inte bara trivs som undervisare, utan rentav har mycket att ge! Jag har gått in på djupet med sångstudierna, och börjat ana vad det är jag helst vill med min röst. Jag har varit mycket lugnare än förr, och kunnat ta överraskande situationer utan en massa onödig stress. Jag har levt livet.

De nästa två veckorna kommer säkert att vara väldigt, väldigt emotionella.

Tarpeesta matkustaa, maalis-huhtikuusta ja tanskan puhumisesta

Mua ei selkeästikään ole oikein luotu bloggariksi. Kun elämässä tapahtuu, mä menen mukana ja muistan nää raportointiasiat vasta joskus myöhemmin. No mutta, ainakin on mistä kertoa! Tarve kirjoittaa on kasvanut viime viikkoina, kun kotiinmuutto on pyörinyt aina vain konkreettisempana mielessä.

Jäimme viimeksi maaliskuun loppupuolelle. Edellistä blogimerkintää kirjoittaessa olin matkustamassa Suomeen improvisaatioryhmä Moninaisen konserttia varten (katseltavissa täällä verkossa). Se oli ehkä tähänastisen projektimme läsnäolevin ja onnistunein konsertti, vaikka improa onkin vähän hölmö arvottaa. No, niin tai näin, me olimme hyvin innoissamme upeasta konsertista! Sen jälkeen koitti ansaittu pääsiäisloma. Poikakaveri ja minä matkustettiin yhdessä takaisin Tanskaan, ja viivyttiin Kööpenhaminassa ensimmäinen päivä. Jatkoimme Århusiin, ja vietimme muutaman ihanan rauhallisen päivän nukkuen, fillaroiden rantaan, ihmetellen kaupunkia ja yleensäkin turisteeraten vähän enemmän siihen malliin, joka on mulla muuten tän vuoden aikana vähän jäänyt tekemättä.

Kööpenhaminan Rundetårnista löytyi pusupenkki. Kokeilimme, tietenkin.

Maisemia erään kirkon tornista, Köpistä edelleen.

Århusissa nautiskeltiin kotibrunssista pääsiäisfiiliksellä.

Jokaisen tanskalaisen kaupungin peruspylväs, eli fillarimeri. Tässä ollaan Århusin rautatieasemalla.

Karhupatsas. Söpö.

Århusin puistoaluetta.

Jos jokin mua on tässä vaihtovuodessa vähän harmittanut, niin se, että en ole työnteoltani ja kotimaan matkoiltani oikein kerinnyt nähdä Tanskaa muuten kuin Århusin ja Köpiksen keskustojen verran. Muutamat keikkarundit ovat toki vieneet autoitse halki Jyllannin niin pohjoiseen kuin eteläänkin (parhaimmillaan pohjois-Saksaan saakka), mutta niillä reissuilla on harvemmin ollut aikaa oikeasti katsella kaupunkia tai kokea paikallista luontoa. Mun ennakkoluulojen vastaisesti Tanskassa piisaa sitä ihan oikeata luontoakin! Toki, keskimääräinen ihmistiheys täällä on jotain aivan muuta kuin Suomessa, mutta ei tämä maa pelkkää kaupunkikeskustaakaan ole.

Huhtikuun alussa fokuksen kohteena oli koululla järjestettävä RAMA-festivaali, joka täytti Musiikkitalon päiväksi kaikilla mahdollisilla konserteilla ja esityksillä aamu-yhdestätoista iltamyöhään. Mun musiikillinen motivaatio oli hieman hukassa konserttia edeltävinä päivinä, mutta onneksi bändin liidaaminen ja biisien valmiiksi saattaminen konserttiin mennessä piti työtahtia yllä! Äiti ja isä tulivat vierailulle Århusiin muutamaa konserttiviikonloppuna, ja ehdimme viettää yllättävän paljon aikaa kolmeen pekkaan.

RAMA-konsertista, Karmenin ottama kuva.

Huhtikuussa aloitin myös sijaisena paikallisessa työväenopistossa, jonka lauluryhmää pääsin liidaamaan. Alussa etenkin pianonsoitto ryhmän edessä ja sopivan haastetason löytäminen jännitti ja mietitytti kovasti. Samalla opin hurjasti opettamisesta - joka muuten tapahtui suurimmaksi osaksi tanskaksi. Olen pohdiskellut valintaani käyttää tanskaa -valintaa aika lailla. Tavallaan vieraan, ontuvan kielen käyttö opettajana on riski, sillä opettajan auktoriteettiin vaikuttaa kovasti, hallitseeko hän käyttämänsä kielen vai ei. Samalla olen kuitenkin kokenut, että englanti luo tilanteeseen tietyn teennäisyyden ja jäykkyyden, joka ei ainakaan auta oppilasta vapautumaan musiikin parissa. Ilmapiiri on jotenkin aivan eri, kun oppilaat saavat puhua äidinkieltään!

En ehkä jatkossa ottaisi lähtökohtaisesti itselleni uutta kieltä opetuskieleksi. Ehkäpä saattaisin aloittaa uuden ryhmän kanssa suoraan englanniksi, en tiedä. Kuitenkin, kun olen käynnistänyt työskentelyn juuri tämän lauluryhmän ja harjoittelukuoroni kanssa tanskaksi, niin vaihto on tuntunut hankalalta. Olen jotenkin myös ajatellut kielivalintaa satsauksena tulevaisuuteen; jos aloitan rohkeana sissinä solkkaten, niin opin vääjäämättä paremmaksi pitkin matkaa.

Om vad ett försenat tåg kan orsaka

Jag är så himla nöjd med den här känslan av att saker nog ordnar sig till sist! Inte för att jag hoppas på att bli fast i ett tåg för tre timmar varje vecka, eller för att jag absolut vill betala mera för att få byta flygbiljetter på kort varsel och övernatta ex tempore i Köpenhamn. Men att finna sig i oväntade situationer där man lär sig något nytt, det uppskattar jag. Jag har definitivt inte varit särskilt bra för det förr. Nu hoppas jag ju att det senaste året lärt mej något på den fronten...

Sitter lite omtöcknad på Kastrup flygfält och väntar på att boardingen ska köra igång. I Helsingfors styr jag direkt kosan direkt till Musikhuset och ett rep med Ensemble Norma. Det ska bli kul!

Kevät!

Tanskan kevät on kummallinen. Aamuisin oon pahimmillani saanut lumipyryn naamaani, ja yöllä pakkaset paukkuu - mutta päivisin aurinko lämmittää poskea ja sulattaa mahdolliset lumen rippeet pois.

Näkymä Musiikkitalolta keskustaan kulkiessa näytti eilen tältä kello 17:58. Oi kaunista ilta-aurinkoa ja valon määrää!

Grammatikaliska fynd

Grammatik-genomgång på danskatimmen.

Ett litet steg för mänskligheten, ett stort för mej. Jag börjar sakta men säkert lära mej att använda imperfekt i danskan! De oregelbundna formerna kändes såpass jobbiga till en början, att jag lärde mej att automatisk använda perfekt, dvs. "har gjort" istället för "gjorde". Detta skedde halvt omedvetet, då det viktigaste var bara att få sej förstådd, och då det var betydligt lättare att gissa sej till den rätta perfekt-formen istället för de krångilga imperfektet, som jag nästan aldrig fick rätt.

Nu, när jag så småningom börjar ha mera koll över språket, upptäckte jag denna tendens, och bestämde mej för att ändra på den. Det handlar inte bara om grammatik, utan också om en relativt stor innebörds-skillnad - så HURRA HURRA för upptäckten!

Riks raks poks

Läpparini sanoi sopimuksensa irti sunnuntai-iltana, jumittaen joka välissä. Sain eilen kopioitua tärkeimmät tiedostot, ja vein koneen tänä aamuna korjaajalle. Onneksi takuuta oli vielä reilusti jäljellä!

En ollut aiemmin tajunnut, miten riippuvainen olen koneestani. Niin monta pientä asiaa hoituu päivittäin sillä - yhteydenpidosta, opiskelusta ja tiedonhausta elokuviin ja pankkiasiointiin saakka. Nyt totuttelen takaisin elämään ennen omaa tietokonetta. Mielenkiintoista, hieman vaivalloista ja erittäin valaisevaa.

Ei muuta tällä erää.

Turné med DJM Big band

Bilderna får tala för sig. Fyra dagar, sex konserter runt Danmark och norra Tyskland, ett tjugotal fina musiker och en massa nya vänner. Per Mikkelsen, Karmen Rõivassepp, Lars Raun och jag står för fotografierna.

Dethär är just det som jag behöver - mera erfarenheter av att uppträda som solist, och helst i flera omgångar! Känner mej väldigt taggad inför hela våren. Det ska bli mera egen musik, undervisningserfarenhet, uppträdanden, samarbete med fina musiker… Jag är nog otroligt lyckligt lottad i och med att jag har möjligheten att studera dethär, att få lära mig och utvecklas som musiker på heltid! En sån glädje!

Kirkkokahvit ja big big band

Mun viikkorytmi on ihan iloisesti sekaisin! Maattuani kotona ti-ke otin varovaisen lähdön arkeen torstaina ja perjantaina. Nyt viikonloppuna olen päässyt paremmin puuhaamisen makuun, ja päässyt myös vihdoin takaisin liikunnan pariin.

Tämänaamuinen kirkkokeikka päättyi luontevasti kirkkokahveihin (jotka olin jotenkin onnistunut aiempina kertoina sivuuttamaan). Meinaan usein unohtaa, miten paljon tällaiset satunnaiset, ystävälliset kohtaamiset muidenkin kuin koulukavereiden kanssa merkitsevät minulle. Vaikken vielä muista kaikkien kuorokollegoideni nimiä, niin tuntui hurjan hyvältä jutustella heidän kanssaan kahvikupposen äärellä!

Männäviikon suuri teema on ollut big band -kiertueen valmistelu. Sovituskurssini on koko syksyn tehnyt pienempiä ja suurempia harjoituksia erilaisille puhallinkokoonpanoille, tähtäimessä täysmittainen kappale big bandille. Kappaleemme muodostavat yhdessä konsertin, jota esitämme ensi viikon aikana neljässä tanskalaisessa ja yhdessä saksalaisessa koulussa, sekä toki Musiikkitalossa täällä Århusissa.

Projektilla on ollut huomattavasti epäonnea matkassa, sillä opettajamme Chappe (joka myös johtaa big bandia) sairastui tammikuun lopulla virtsakivitautiin. Olemme siis viimeistelleet arrimme sähköpostitse Chappelta saadun palautteen perusteella, ja harjoituttaneet kukin oman arrimme bändin kanssa. Jälkimmäisessä on ollut haastetta kerrakseen, sillä jokainen meistä myös laulaa tai soittaa soolona kappaleessaan. Kaikeksi onneksi näyttäisi kuitenkin siltä, että Chappe pääsee kiertueelle mukaan!

Haasteellisen tilanteen ansiosta kurssilaisten kesken on syntynyt ihan uudenlainen yhteishenki, kun olemme organisoineet niin harjoitusaikatauluja kuin toistemme biisien kuorostemmojakin kuntoon. Odotan kiertuetta innolla, vaikkakin musiikillinen puoli vielä jännittää - lauantain treeneissä moni kappale oli vielä kovasti vaiheessa. Toisaalta riittää, kunhan palaset loksahtavat kohdalleen maanantaina Chappen vetämissä treeneissä...

Matkan päällä on toivottavasti runsaasti aikaa raportoida, miten kiertueemme etenee. Tuntuu hienolta päästä vetämään sama(t) numero(t) useampaan otteeseen - enpä ole solistina montaa kertaa saanut esittää samaa kokonaisuutta kuuteen otteeseen! Tosiaan, ensi viikon jälkeen en enää voi sanoa, etten juurikaan ole työskennellyt big bandin kanssa. :)

Fina fynd

Veckan i Århus började i dramatiska tecken, då jag i tisdags vaknade med hög feber. Först trodde jag att det bara var muskelvärk efter måndagens gym-timme, men några timmar (och en febertermometer) senare insåg jag att jag nog var ordentligt sjuk! Så jag annullerade allt, låg hemma och lyssnade igenom hälften av mina Harry Potter -ljudböcker. Bästa sjukgöran, förresten.

En och en halv feberfri dag senare sitter jag nu hemma och finslipar mitt big band -arrangemang inför morgondagens rep. Hoppas på att skriva om det mera imorgon - det är ett superhäftigt projekt vi håller på med! Men före det vill jag ännu dra uppmärksamheten till mitt nyaste fynd ur cykelkällarens fritt fram -hörna; denna tjusiga ugn i mikrostorlek! Pojkvännens och moderns tvivel till trots provkörde jag den redan i onsdags, då febriga jag bara måste tvinga lite käk i sig. Idag, med en lite försiktigare temperaturpolitik, blev min färdigpizza helt perfekt. Ojojoj vad små saker kan göra en glad!

ps. Fördelar med det danska klimatet: perfekt cykelväder redan i januari, till och med växlarna fungerar då temperaturen är rejält över 0°C. Nackdelar: det regnar. I januari! Jag är mentalt helt i mars redan...

Maisemasta toiseen

Takahuoneen tunnelmia! Kuvannut Silja Kulo.

Pyrähdin viikonloppuna Helsingissä, sillä improvisaatioryhmämme Moninainen teki sunnuntaina debyyttinsä lastenkonserttien saralla. Oli samalla hyvin hauskaa ja varsin jännää! Pariin päivään mahtui aika monta asiaa - etenkin ottaen huomioon, miten rauhallisin mielin olin itse liikkeellä. Saunoin, treenasin Ensemble Norman kanssa, nautiskelin brunssilla äidin kanssa, kävin elokuvissa ja ihastelin poikaystävän ruoanlaittotaitoja. Ja tota, noloa myöntää, mutta oikein nautin mahdollisuudesta järjestellä kasaantuneet sähköpostiviestit ja suunnitella tulevan Århus-viikon menoja pitkän juna- ja lentomatkan aikana! Nörtti mikä nörtti.

Hölmöilyä ennen lavalle menoa. Kuvannut Silja Kulo.

Nopeat maisemanvaihdokset mietityttävät mua edelleen, vaikka luulisi, että mun reissailumäärillä niihin olisi jo tottunut. Olinhan syksyn mittaan kahdesti käymässä Helsingissä ennen joululomille tuloa - kevään vastaavia keikkoja näyttäisi tulevan tuplamäärä. Paluu kotomaisemiin tuntuu aina yhtä eksoottiselta! Vastaavasti Århusiin tullessa havahdun siihen uuteen elämään, jota olen syksyn aikana oppinut. Jollain tapaa mun nykyisen minän identiteetti on tosi vahvasti kytköksissä Århusiin, tai ainakin siihen itsenäisyyteen ja karvan verran kyseenalaistavampaan, tietoisempaan arkeen.

Moni on (ihan aiheellisesti) ihmetellyt, onko tässä reissutahdissa oikein järkeä, ja miten sellaista oikein jaksaa. Ja että mitä ihmeen vaihdossa oloa se sitten on, kun ei malta pysyä aloillaan muutamaa viikkoa pidempään.

Voisin hyvin kuvitella, että tällainen tilanne rassaisi mua jossain toisessa elämäntilanteessa. Onhan ihan totta, etten pääse ihan kunnolla asettumaan Århusin arkeen, kun mielessä siintää jo seuraava reissu kotio. Mä koen kuitenkin, että kyse on pikemminkin mahdollisuudesta - mahdollisuudesta jatkaa kaikkein mielenkiintoisimpien projektien parissa vaihtovuodesta huolimatta, ja mahdollisuudesta jaksottaa arkea mielekkäisiin kokonaisuuksiin. Niin kouluhommat kuin Suomeen keskittyvät projektit (etunenässä Ensemble Norma) hahmottuvat tosi selkeästi, kun tähtäin on aina muutaman viikon kokoisissa yksiköissä. Kun sitäpaitsi pääsen näkemään lemppari-ihmistäni kohtuullisen usein, niin koti-ikäväkin pysyy loitolla.

Istun nyt junassa, joka saapuu pikapuoliin Århusin rautatieasemalle. Käyn koulun kautta nappaamassa tanskankirjan mukaani, ja jatkan sieltä Laerdanskin tanskantunnille. Tästä se arkiviikko lähtee käyntiin!

Jag lever!

Under de senaste två veckorna har jag gått omkring och funderat en hel del kring positiv flow och hur jag vill arbeta med musiken och mina studier. Kanske det faktiskt är något magiskt med årsskiftet och symboliken kring det! Vårterminen känns i varje fall som en ny början. Även om den senaste början (dvs. höstterminen) var allt annat än dålig, så anar jag mera inspiration och givande tider för den kommande våren. Hurra för det!

ps. Har cyklat segt genom hela den århusianska vintern (som jag fått vara med om). Vintern här är inget att hurra för, men cyklandet gillar jag.