Olen tänään kaivannut mukavia asioita vähän enemmän kuin tavallisesti.
Saatoin aamulla poikaystävän bussille, sillä hänelläkin alkaa huomenna opinnot - tosin Helsingissä. Ei ollut ihan helppoa hyvästellä, vaikka tapaammekin seuraavan kerran jo neljän (!!) viikon kuluttua.
Olen keskittynyt lopun päivää viettämään rauhallista sunnuntaita, miettinyt pieniä mukavia asioita haikean olon tasapainoksi. Kuten esimerkiksi yllä näkyvät valokuvat ikkunalaudalla. Otin ne esiin tänään. Tai kuten rauhallinen lenkki lähimaastossa.
Tai kuten keräysastiasta löytynyt upea lasikulho, joka saa välipala-ainekset näyttämään design-sisustuselementiltä.
Tai kuten eiliseltä jäänyt herkullinen pasta-annos.
Tai kuten muisto lauantaina nähdystä mäkiauto-kisasta. Osuimme paikallisen mäkiauto-skaban kohdalle, jota käytiin urheasti tihkusateestakin huolimatta. Maaliin tultua uupuneet työntäjät rojahtivat maahan aitoon huippu-urheilijatyyliin ja tukijoukot kerääntyivät ajajan tykö. Kaikki eivät tosin kilpailleet pelkkä voitto mielessä - viimeiseksi maaliin tullut kilpapari oli vaihtanut kesken matkaa rooleja: lapsi työnsi ja isä istui!
Huomenna minulla onkin ensimmäinen kunnon päivä konservatoriolla. Kutkuttaa, sillä tavalla mukavasti. Eiköhän se tepsi haikeuteen.
hei, bongasin mun ottaman kuvan! tsemii sinne! kiva kun kirjoitat. :)
ReplyDeleteHej lilla gumman (som jag har haft för vana att säga)! Din metrobild för ca 20 år sen med kaninöron ger ett visst perspektiv för oss läsare. Ska bli spännande att läsa om dina första dagar på Det Jyske Musikkonservatorium, hur stuideprogrammet utformar sig och hurdana studiekamrater du stöter på. Är jättestolt över att du tycker att språket inte är ett hinder - här i hemlandet finns många bland dina släktingar och vänner som tycker att danskan är en tillgång.
ReplyDeleteKaksikielinen blogisi toimii erittäin hyvin ja antaa autenttisen kuvan itsestäsi, mutta viestii myös siitä että kaksi kieltä on rikkaus! Barokkiyhtye Cornucopia lähettää terveisiä Salon onnistuneesta konsertista!
mamma