Grammatikaliska fynd

Grammatik-genomgång på danskatimmen.

Ett litet steg för mänskligheten, ett stort för mej. Jag börjar sakta men säkert lära mej att använda imperfekt i danskan! De oregelbundna formerna kändes såpass jobbiga till en början, att jag lärde mej att automatisk använda perfekt, dvs. "har gjort" istället för "gjorde". Detta skedde halvt omedvetet, då det viktigaste var bara att få sej förstådd, och då det var betydligt lättare att gissa sej till den rätta perfekt-formen istället för de krångilga imperfektet, som jag nästan aldrig fick rätt.

Nu, när jag så småningom börjar ha mera koll över språket, upptäckte jag denna tendens, och bestämde mej för att ändra på den. Det handlar inte bara om grammatik, utan också om en relativt stor innebörds-skillnad - så HURRA HURRA för upptäckten!

Riks raks poks

Läpparini sanoi sopimuksensa irti sunnuntai-iltana, jumittaen joka välissä. Sain eilen kopioitua tärkeimmät tiedostot, ja vein koneen tänä aamuna korjaajalle. Onneksi takuuta oli vielä reilusti jäljellä!

En ollut aiemmin tajunnut, miten riippuvainen olen koneestani. Niin monta pientä asiaa hoituu päivittäin sillä - yhteydenpidosta, opiskelusta ja tiedonhausta elokuviin ja pankkiasiointiin saakka. Nyt totuttelen takaisin elämään ennen omaa tietokonetta. Mielenkiintoista, hieman vaivalloista ja erittäin valaisevaa.

Ei muuta tällä erää.

Turné med DJM Big band

Bilderna får tala för sig. Fyra dagar, sex konserter runt Danmark och norra Tyskland, ett tjugotal fina musiker och en massa nya vänner. Per Mikkelsen, Karmen Rõivassepp, Lars Raun och jag står för fotografierna.

Dethär är just det som jag behöver - mera erfarenheter av att uppträda som solist, och helst i flera omgångar! Känner mej väldigt taggad inför hela våren. Det ska bli mera egen musik, undervisningserfarenhet, uppträdanden, samarbete med fina musiker… Jag är nog otroligt lyckligt lottad i och med att jag har möjligheten att studera dethär, att få lära mig och utvecklas som musiker på heltid! En sån glädje!

Kirkkokahvit ja big big band

Mun viikkorytmi on ihan iloisesti sekaisin! Maattuani kotona ti-ke otin varovaisen lähdön arkeen torstaina ja perjantaina. Nyt viikonloppuna olen päässyt paremmin puuhaamisen makuun, ja päässyt myös vihdoin takaisin liikunnan pariin.

Tämänaamuinen kirkkokeikka päättyi luontevasti kirkkokahveihin (jotka olin jotenkin onnistunut aiempina kertoina sivuuttamaan). Meinaan usein unohtaa, miten paljon tällaiset satunnaiset, ystävälliset kohtaamiset muidenkin kuin koulukavereiden kanssa merkitsevät minulle. Vaikken vielä muista kaikkien kuorokollegoideni nimiä, niin tuntui hurjan hyvältä jutustella heidän kanssaan kahvikupposen äärellä!

Männäviikon suuri teema on ollut big band -kiertueen valmistelu. Sovituskurssini on koko syksyn tehnyt pienempiä ja suurempia harjoituksia erilaisille puhallinkokoonpanoille, tähtäimessä täysmittainen kappale big bandille. Kappaleemme muodostavat yhdessä konsertin, jota esitämme ensi viikon aikana neljässä tanskalaisessa ja yhdessä saksalaisessa koulussa, sekä toki Musiikkitalossa täällä Århusissa.

Projektilla on ollut huomattavasti epäonnea matkassa, sillä opettajamme Chappe (joka myös johtaa big bandia) sairastui tammikuun lopulla virtsakivitautiin. Olemme siis viimeistelleet arrimme sähköpostitse Chappelta saadun palautteen perusteella, ja harjoituttaneet kukin oman arrimme bändin kanssa. Jälkimmäisessä on ollut haastetta kerrakseen, sillä jokainen meistä myös laulaa tai soittaa soolona kappaleessaan. Kaikeksi onneksi näyttäisi kuitenkin siltä, että Chappe pääsee kiertueelle mukaan!

Haasteellisen tilanteen ansiosta kurssilaisten kesken on syntynyt ihan uudenlainen yhteishenki, kun olemme organisoineet niin harjoitusaikatauluja kuin toistemme biisien kuorostemmojakin kuntoon. Odotan kiertuetta innolla, vaikkakin musiikillinen puoli vielä jännittää - lauantain treeneissä moni kappale oli vielä kovasti vaiheessa. Toisaalta riittää, kunhan palaset loksahtavat kohdalleen maanantaina Chappen vetämissä treeneissä...

Matkan päällä on toivottavasti runsaasti aikaa raportoida, miten kiertueemme etenee. Tuntuu hienolta päästä vetämään sama(t) numero(t) useampaan otteeseen - enpä ole solistina montaa kertaa saanut esittää samaa kokonaisuutta kuuteen otteeseen! Tosiaan, ensi viikon jälkeen en enää voi sanoa, etten juurikaan ole työskennellyt big bandin kanssa. :)