Två nya bästa vänner

Jag påstår att dessa två anskaffningar har en central roll i att förbättra livskvaliteten här hos mej.

1) Livet utan gardiner har betytt väldigt tidiga väckningar, eftersom jag alltid vaknar till ljuset i halv sju-snåret på morgonen. Nu när jag väl köpt denna ögonbindel (och sovit en härligt mörk natt med hjälp av den), kan jag inte riktigt förstå, hur det tog mej så länge att komma till denna lösning.

2) Även om jag inte tycker mej vara en gym-människa, så gick jag och köpte ett månadskort till gymmet mittemot skolan. Argumenten "förmånligt", "praktiskt", "orkar inte leta upp något annat heller" och "att bara löpa håller inte ryggproblemen borta" spelade en dominant roll i beslutsfattandet. En sak leder till en annan: eftersom man inte får träna barfota, så skaffade jag mej skor som är möjligast nära till att vara barfota. Vadderingen är tunn och jag kan lätt stå på tår i dom, men de tycks ändå stöda foten. Jag tycker jag gjorde ett gott köp.

I sin helhet blev denna satsning alltså inte helt billig, så nu får jag lov att dra till gymmet extra ofta istället.

Huutomerkkejä

Olen aivan innoissani lauluopettajastani! Sillä lauseella taitaa olla hyvä aloittaa. Minulla on valtavan hyvä tutina siitä, mitä vuoden lauluopinnot tulevat pitämään sisällään. Opettajani haastaa minut äärimmäisen positiivisella tavalla tekemään parhaani. Tunnin päätyttyä tiedän joutuvani aloittamaan hommien paiskimisen viimeistään seuraavana päivänä jotta voin hyvällä mielellä tulla tunnille viikon päästä. Tällainen konkreettinen motivaatio merkitsee minulle hurjan paljon, etenkin, kun se ei tunnu velvollisuudelta vaan mahdollisuudelta.

Täällä treeniaikaa on (SibAn tilanteeseeni verrattuna) runsaasti, ja opintojen fokus on myös opintolinjan ja -ohjelman puolesta laulussa, joten ei mikään ihme että laulaminen maittaa! Syksyn lukuohjelmassani on opetusta neljänä päivänä, useimpana päivänä kaksi tuntia. Opiskelen laulun lisäksi rytmistä kuoronjohtoa (kahta eri kurssia viikottain), sovitusta big bandille, "brugsklaveria" (suoraan käännettynä "käyttöpiano" eli täkäläinen vastaavuus vapaalle säestykselle), yhtyesoittoa sekä rytmistä hørlærea eli solfaa. Kaikkia kursseja yhdistää se, että konkreettiset läksyt ovat kohtalaisen työläitä, ja opiskelijoilta odotetaan suurta itsenäistä panosta. Samanaikaisesti itse opetustilanne on rento mutta keskittynyt. Täällä opettajat osaavat ottaa työnsä tosissaan ilman liiallista takakireyttä! Rento ilmapiiri ei jollain tapaa ole ristiriidassa intohimoisen musiikinteon kanssa. Jos jotain, niin tämän piirteen haluaisin voida tuoda mukanani takaisin Suomeen, vähintäänkin omassa työnteossani.

Rennon työskentelyilmapiirin lisäksi täällä korostetaan oman musiikin luomista ja taiteellisen näkemyksen tärkeyttä - joku ehkä sanoisi, että toisinaan liikaakin. Minä en ole vielä saanut tästä kyllikseni, vaan pidän pikemminkin hurjan kannustavana sitä, että opiskelijoiden omia, luovia projekteja halutaan tuoda osaksi opintoja. Konkreettisimmillaan tämä näkyy projektiviikkojen muodossa, sillä ne rakennetaan pitkälti opiskelijoiden toiveiden ja hankkeiden ympärille. Käytännössä omaa materiaalia tuotetaan kuitenkin niin kuoronjohdon tunneille kuin omille laulu- ja soittotunneillekin.

Vaikka minulla on aikaa täällä aivan eri tavalla kuin kotopuolen opintojen parissa, olen onnistunut viettämään pitkiä päiviä koululla, ollen usein viime tipassa liikkeellä ryhmätuntien tehtävien kanssa. Mutta eipä siinä mitään, niin pitkään kun hommat tulee tehtyä ja opiskelu maittaa! Tuntuu, että vasta opettelen harjoittelemaan keskittyneesti ja muodostamaan uusia treenirutiineja - onhan koulu vielä aivan uusi, kuten suurin osa opettajistakin.

Eniten nautin motivoituneesta olostani ja itseeni kohdistuvista positiivisista odotuksista. Tänä vuonna aion tutkia omaa laulamistani enemmän kuin koskaan, ja opetella nimenomaan oman ääneni kanssa olemisesta ja työskentelystä. Haluan myös haastaa itseni lauluntekijänä ja sovittajana, ja tehdä paljon uutta materiaalia. Kolmas painopiste vuodelle on pianonsoitto - aion harjoitella sitä päivittäin, sillä sille ei kertakaikkiaan ole löytynyt sijaa kotopuolen kiireiden keskellä, vaikka se on yksi keskeisimpiä kehityskohteita tulevan ammattitaitoni kannalta.

Eiköhän tässä ole ihan mukavasti hommia vuodelle!

Hygge

Efter en arbetsam men givande dag väntade en trevlig överraskning i min epost - nämligen dessa myspys-bilder som min vän Karmen tagit! Hälften är från en ex tempore -promenad och kaffestund hos vår danska kompis, och hälften från veckoslutets plättkalas här hos mej. Senast nu har jag blivit fast besluten över att jag nog gärna jobbar intensivt och långa dagar under veckan, bara jag får koppla av under veckoslutet. Helst i gott sällskap, så som i detta fall.

Veckoslutet innehöll också en hejdundrande och en lite lugnare fest, loppisfyndande, inredningsprojekt härhemma och matlagning - men eftersom jag inte har fina bilder på allt det, så får vi ta det senare!

Karmen bloggar faktiskt också om sina utbytesstudier - klicka här för att ta er vidare dit.

Ruokahommia

Toisinaan mietin kovastikin arjen pikku asioita. Esimerkiksi ruokaa. Alkujärkytykseni oli melkoinen kun tajusin muuttaneeni asuntoon, jossa keittolevyjä on kaksi, pakastimen virkaa toimittaa pikkuruinen luukku jääkaapissa, uuni puuttuu kokonaan ja veitset ovat samaa tylsyys-luokkaa lusikoiden kanssa. Tehtyäni lisäksi koko kesän ruokaa kahteen (innostuneeseen) pekkaan, ei vaihto yhden hengen ankeahkoon ruokatalouteen juuri houkutellut. Lyhyesti sanottuna: vaikka tilanteeni on vaihtari-mittapuulla erittäin hyvä, en ensalkuun osannut oikein arvostaa sitä.

Kanttiinin herkullista salaattitarjontaa

Koulun kanttiinissa tarjoillaan äärimmäisen monipuolista ja herkullista ruokaa, mutta se on turhan hintavaa päivittäiseen kulutukseen. Olen ajatellut, että turvaudun siihen kiireisinä hetkinä, maksimissaan kerran tai kaksi viikossa. En ole suinkaan yksin tässä tilanteessa, sillä huomattava osa opiskelijoista syö lounaaksi kotoaan tuomia eväitä. Mikäli koulussa viihtyy pitkälle iltaan, on toinenkin ateria tarpeen. Kahden eväspaketin kehittäminen vaatiikin jo pientä puuhastelua.

Tämänpäiväiset evääni: pinaattikeittoa, kananmuna ja nektariineja.

Olen muistellut  lempireseptejäni - etenkin niitä, jotka ovat helppoja ja edullisia, ja jotka eivät vaadi uunia. Olen myös paistanut pinaattifetalettuja kattilassa, hankkinut uuden paistinpannun, tehnyt elämäni ensimmäiset onnistuneet pinaattikeitot ja kokeillut leipomista mikron avulla. Hyvä on, jälkimmäinen yritykseni ei ehkä ollut se kaikkein menestynein, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen! Uutta on myös se, että tiukka opiskelijabudjetti on rajoittanut herkutteluani tehokkaammin kuin mikään aikaisempi päätökseni. Jos joudun valitsemaan päivittäisten hedelmien tai vihannesten ja suklaan välillä, on valintani harvinaisen selkeä. Hammaslääkärini olisi minusta ylpeä.

Sään suosiessa lounasta voi syödä talon kattoterassilla. Ei hullummat näkymät!

Tuleva vuoteni ei siis ehkä tule olemaan keittiön kannalta sitä kaikkein innovatiivisinta aikaa, mutta luulenpa, että tulen tekemään paljon hyvää arkiruokaa. Tai no, ainakin helppoa ja ravitsevaa sellaista. Mutta jos jotain odotan, niin sitä aikaa, kun kodissani on taas uuni ja voin leipoa leipää, kypsentää vihanneksia ja tehdä laatikkoruokia sydämeni kyllyydestä!

Uusia äänteitä

Ensimmäisen tanskantunnin oppeja.

"Tanskan kielessä on paljon vokaaleja ja diftongeja. Erilaisia vokaaliäänteitä on noin 16 (ruotsissa on 9 ja suomessa 8), ja näistä voidaan muodostaa yli 20 erilaista diftongia. Tanskan kielessä on myös triftongeja."

Lähteenä Pohjoismaisen kulttuuripisteen Nifinin nettisivut.

Intryck av Århus

Det är snart två veckor sen jag kom till Århus. Före det har jag alltid bott i Helsingfors. Hela mitt lilla liv. Visst har jag rest runt en hel del, men det jag kallar hem har alltid varit i Helsingfors.
Kanske var det på tiden att styra kosan mot nya bekantskaper och äventyr! Att slå rot i en ny stad tar sin tid, men de första intrycken bildas snabbt.

Stads-idyll en bit bort från skolan

Om det är något som gör mej väldigt glad här, så är det att Århus är en cykelstad. Bredvid trottoaren för fotgängarna löper överallt antingen en egen cykel-fil, eller så är den målad på kanten av bilvägen. Visst, inte används hjälm här alls dess mera emellan Helsingfors cyklister, och handtecknen (då man signalerar om en vändning) ses sällan. Men trafiken här känns betydligt tryggare för en cyklist. Stationer med luftkompressor-pumpar finns lite här och var - på min tre kilometers skolväg har jag hittills hittat fem stycken, varav två i samband med cykelaffärer, en härhemma i cykelförrådet, en vid skolans cykelparkering och en vid en allmän cykelställning.

Luftkompressor vid skolans cykelparkering

Danskarnas uppfattning om arbetstid och fritid känns väldigt tudelad. Och ena sidan har jag mött på otroligt korta öppetider på kontor och olika anstalter. Till och med huskarln på en studentbostad här nära hade anmält, att han kan träffas fyra dagar i veckan under exakt en timme var! Telefon-mottagningstiden var sen en annan utsedd timme. Om man missar de utsedda tiderna, så är det väldigt sällan som det går att få tag på någon eller göra något åt saken. Som ett exempel: det tog mej tre besök på lokala LaerDansk (statens organisation som erbjuder danskatimmar för folk som just flyttat hit) att få mej anmäld överhuvudtaget - först var kontoret stängt, och sen var ansvarspersonen för nordiska språk inte anträffbar under receptionens öppetid! Också butikernas öppetider är relativt kortare, och de flesta matbutikerna har stängt på söndagar.

Och andra sidan har vi mänskorna på musikskolan, det vill säga både elever och lärare, som är som alla finska musikstuderanden och musiker som jag träffat. De är väldigt dedicerade till sina uppgifter, och kan lätt tillbringa 12-timmars dagar på skolan, och tycka att det nog behövs och hör till. Visst, den allmänna inställningen till arbetande känns lite mer avslappnad en den därhemma - åtminstone på skolan. Min måndag morgon börjar kl 8.30 med hørelære (solfa). Till den två timmar långa lektionen hör en paus, då alltid någon ur gruppen (också läraren är medräknad!) hämtar kaffe, bröd och smör åt hela gänget. Hygge inom ramarna av skolundervisningen, jo verkligen!

Festivalveckans gatuannons

Mina första veckor här har präglats av Århus Festuge, det vill säga Århus Festival Week. Det är en tio dagars festival som är på gång överallt i stan, från parkerna till konsertsalarna och biograferna. Om jag funderade de första ensamma kvällarna på vad i all världen jag ska hitta på med all denna tid, så har jag kunnat glömma den sorgen väldigt snabbt - det finns mer intressanta grejer att uppleva än vad en mänska kan ta in på en gång! Efter veckoslutets egna uppträdanden och upplevelser med skolans projekt var jag igår och lyssnade på jazz med New Orleans -influenser på utomhusscen. Idag ska det bli min favoritkör Vocal Lines jubileumskonsert, och för imorgon fick jag fixat gratis inträde till Ujazz, en en-dags kaskad av bland annat nordiska jazzensembler.

Det skulle finnas så mycket att skriva om! Mänskorna jag träffat, den kreativa atmosfären i skolan, planer gällande lägenheten... Samtidigt så har jag ärligt talat varit väldigt trött. Jag är otroligt stolt över att klara ungefär hälften av min undervisning på danska, men så är jag också alldeles slut på kvällen då jag cyklar hem från skolan. Förmodligen får jag jobba en hel del med att få allt igång - både språket, det musikaliska och det sociala - men jag har inte räknat med något mindre heller. Äventyrslandet börjar ta form.

Alkurykäisy, eli opiskelusta DJM:ssa

Ensimmäinen opiskeluviikkoni Det Jyske Musikkonservatoriumissa (tunnetaan myös nimellä Royal Academy of Music, Aarhus / Aalborg) on kohta takana. En vielä oikein hahmota koulurakennukseni sokkeloita, mutta (alustava) lukujärjestys on kasassa - tiedän siis ainakin tulevien kurssieni nimet. Myös monet hallinnon henkilöt sekä osa opettajista ovat tulleet tämän viikon aikana tutuiksi.

Portaikkoja koululla.

Täällä opiskelun pohjana on kuten SibAssakin viikottainen lukujärjestys. Useimmat kurssit ovat vuoden mittaisia, ja vain pieni osa kursseista on puolivuotisia tai sitä lyhyempiä rykäisyjä. Säännöllisen lukujärjestyksen lisäksi vuoden aikana järjestetään ainakin neljä niinkutsuttua projektiviikkoa, jolloin tavallinen opetus on tauolla ja opiskelijat työskentelevät tiiviisti viikon tai kaksi ryhmissä muutaman projektin parissa.

Koulunkäyntimme on alkanut juuri tällaisella projektiviikolla. Ensimmäisen päivän tiiviin tervetulo-tuokion jälkeen meidät vaihto-oppilaat vietiinkin suoraan treeneihin! Nyt, viisi päivää myöhemmin, olen viettänyt viisi aamua meksikolaisen kansanmuusikon opeissa ja yhtä monta iltapäivää kuorolaisena Nordic Sounds -nimisessä suurhankkeessa. Viikon tähtäimenä on ollut Århusin festivaaliviikko, johon koulumme osallistuu esityksillä perjantaista maanantaihin.

Treenitunnelmia Nordic Sounds -projektin parista.

Tällainen rykäisy heti kouluvuoden alkuun sopii minulle enemmän kuin hyvin. On toki myönnettävä, että vaihto-oppilaan elämään kuuluvien käytännön asioiden hoitaminen on aikamoisen mutkikasta, kun harjoituksia on aamuyhdeksästä neljään saakka (tanskalaisten virastojen ja toimistojen aukioloajat ovat uskomattoman lyhyet!), mutta kyse on kuitenkin vain viikosta. Intensiivinen työjakso tekee selkeän jaon kesäloman lopun ja opiskeluarjen välille, ja on samalla erinomainen tapa luoda ryhmähenkeä ja tutustuttaa opiskelijoita toisiinsa.

Edessä on siis kunnon keikkaviikonloppu, jonka jälkeen pääsen päätäpahkaa lukujärjestykseni pariin. Odotan molempia mainittuja aikamoisella innolla - tästä se nimittäin alkaa!