Ruokahommia

Toisinaan mietin kovastikin arjen pikku asioita. Esimerkiksi ruokaa. Alkujärkytykseni oli melkoinen kun tajusin muuttaneeni asuntoon, jossa keittolevyjä on kaksi, pakastimen virkaa toimittaa pikkuruinen luukku jääkaapissa, uuni puuttuu kokonaan ja veitset ovat samaa tylsyys-luokkaa lusikoiden kanssa. Tehtyäni lisäksi koko kesän ruokaa kahteen (innostuneeseen) pekkaan, ei vaihto yhden hengen ankeahkoon ruokatalouteen juuri houkutellut. Lyhyesti sanottuna: vaikka tilanteeni on vaihtari-mittapuulla erittäin hyvä, en ensalkuun osannut oikein arvostaa sitä.

Kanttiinin herkullista salaattitarjontaa

Koulun kanttiinissa tarjoillaan äärimmäisen monipuolista ja herkullista ruokaa, mutta se on turhan hintavaa päivittäiseen kulutukseen. Olen ajatellut, että turvaudun siihen kiireisinä hetkinä, maksimissaan kerran tai kaksi viikossa. En ole suinkaan yksin tässä tilanteessa, sillä huomattava osa opiskelijoista syö lounaaksi kotoaan tuomia eväitä. Mikäli koulussa viihtyy pitkälle iltaan, on toinenkin ateria tarpeen. Kahden eväspaketin kehittäminen vaatiikin jo pientä puuhastelua.

Tämänpäiväiset evääni: pinaattikeittoa, kananmuna ja nektariineja.

Olen muistellut  lempireseptejäni - etenkin niitä, jotka ovat helppoja ja edullisia, ja jotka eivät vaadi uunia. Olen myös paistanut pinaattifetalettuja kattilassa, hankkinut uuden paistinpannun, tehnyt elämäni ensimmäiset onnistuneet pinaattikeitot ja kokeillut leipomista mikron avulla. Hyvä on, jälkimmäinen yritykseni ei ehkä ollut se kaikkein menestynein, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen! Uutta on myös se, että tiukka opiskelijabudjetti on rajoittanut herkutteluani tehokkaammin kuin mikään aikaisempi päätökseni. Jos joudun valitsemaan päivittäisten hedelmien tai vihannesten ja suklaan välillä, on valintani harvinaisen selkeä. Hammaslääkärini olisi minusta ylpeä.

Sään suosiessa lounasta voi syödä talon kattoterassilla. Ei hullummat näkymät!

Tuleva vuoteni ei siis ehkä tule olemaan keittiön kannalta sitä kaikkein innovatiivisinta aikaa, mutta luulenpa, että tulen tekemään paljon hyvää arkiruokaa. Tai no, ainakin helppoa ja ravitsevaa sellaista. Mutta jos jotain odotan, niin sitä aikaa, kun kodissani on taas uuni ja voin leipoa leipää, kypsentää vihanneksia ja tehdä laatikkoruokia sydämeni kyllyydestä!