Mua ei selkeästikään ole oikein luotu bloggariksi. Kun elämässä tapahtuu, mä menen mukana ja muistan nää raportointiasiat vasta joskus myöhemmin. No mutta, ainakin on mistä kertoa! Tarve kirjoittaa on kasvanut viime viikkoina, kun kotiinmuutto on pyörinyt aina vain konkreettisempana mielessä.
Jäimme viimeksi maaliskuun loppupuolelle. Edellistä blogimerkintää kirjoittaessa olin matkustamassa Suomeen improvisaatioryhmä Moninaisen konserttia varten (katseltavissa
täällä verkossa). Se oli ehkä tähänastisen projektimme läsnäolevin ja onnistunein konsertti, vaikka improa onkin vähän hölmö arvottaa. No, niin tai näin, me olimme hyvin innoissamme upeasta konsertista! Sen jälkeen koitti ansaittu pääsiäisloma. Poikakaveri ja minä matkustettiin yhdessä takaisin Tanskaan, ja viivyttiin Kööpenhaminassa ensimmäinen päivä. Jatkoimme Århusiin, ja vietimme muutaman ihanan rauhallisen päivän nukkuen, fillaroiden rantaan, ihmetellen kaupunkia ja yleensäkin turisteeraten vähän enemmän siihen malliin, joka on mulla muuten tän vuoden aikana vähän jäänyt tekemättä.
 |
| Kööpenhaminan Rundetårnista löytyi pusupenkki. Kokeilimme, tietenkin. |
 |
| Maisemia erään kirkon tornista, Köpistä edelleen. |
 |
| Århusissa nautiskeltiin kotibrunssista pääsiäisfiiliksellä. |
 |
| Jokaisen tanskalaisen kaupungin peruspylväs, eli fillarimeri. Tässä ollaan Århusin rautatieasemalla. |
 |
| Karhupatsas. Söpö. |
 |
| Århusin puistoaluetta. |
Jos jokin mua on tässä vaihtovuodessa vähän harmittanut, niin se, että en ole työnteoltani ja kotimaan matkoiltani oikein kerinnyt nähdä Tanskaa muuten kuin Århusin ja Köpiksen keskustojen verran. Muutamat keikkarundit ovat toki vieneet autoitse halki Jyllannin niin pohjoiseen kuin eteläänkin (parhaimmillaan pohjois-Saksaan saakka), mutta niillä reissuilla on harvemmin ollut aikaa oikeasti katsella kaupunkia tai kokea paikallista luontoa. Mun ennakkoluulojen vastaisesti Tanskassa piisaa sitä ihan oikeata luontoakin! Toki, keskimääräinen ihmistiheys täällä on jotain aivan muuta kuin Suomessa, mutta ei tämä maa pelkkää kaupunkikeskustaakaan ole.
Huhtikuun alussa fokuksen kohteena oli koululla järjestettävä RAMA-festivaali, joka täytti Musiikkitalon päiväksi kaikilla mahdollisilla konserteilla ja esityksillä aamu-yhdestätoista iltamyöhään. Mun musiikillinen motivaatio oli hieman hukassa konserttia edeltävinä päivinä, mutta onneksi bändin liidaaminen ja biisien valmiiksi saattaminen konserttiin mennessä piti työtahtia yllä! Äiti ja isä tulivat vierailulle Århusiin muutamaa konserttiviikonloppuna, ja ehdimme viettää yllättävän paljon aikaa kolmeen pekkaan.
Huhtikuussa aloitin myös sijaisena paikallisessa työväenopistossa, jonka lauluryhmää pääsin liidaamaan. Alussa etenkin pianonsoitto ryhmän edessä ja sopivan haastetason löytäminen jännitti ja mietitytti kovasti. Samalla opin hurjasti opettamisesta - joka muuten tapahtui suurimmaksi osaksi tanskaksi. Olen pohdiskellut valintaani käyttää tanskaa -valintaa aika lailla. Tavallaan vieraan, ontuvan kielen käyttö opettajana on riski, sillä opettajan auktoriteettiin vaikuttaa kovasti, hallitseeko hän käyttämänsä kielen vai ei. Samalla olen kuitenkin kokenut, että englanti luo tilanteeseen tietyn teennäisyyden ja jäykkyyden, joka ei ainakaan auta oppilasta vapautumaan musiikin parissa. Ilmapiiri on jotenkin aivan eri, kun oppilaat saavat puhua äidinkieltään!
En ehkä jatkossa ottaisi lähtökohtaisesti itselleni uutta kieltä opetuskieleksi. Ehkäpä saattaisin aloittaa uuden ryhmän kanssa suoraan englanniksi, en tiedä. Kuitenkin, kun olen käynnistänyt työskentelyn juuri tämän lauluryhmän ja harjoittelukuoroni kanssa tanskaksi, niin vaihto on tuntunut hankalalta. Olen jotenkin myös ajatellut kielivalintaa satsauksena tulevaisuuteen; jos aloitan rohkeana sissinä solkkaten, niin opin vääjäämättä paremmaksi pitkin matkaa.
