Riks raks poks

Läpparini sanoi sopimuksensa irti sunnuntai-iltana, jumittaen joka välissä. Sain eilen kopioitua tärkeimmät tiedostot, ja vein koneen tänä aamuna korjaajalle. Onneksi takuuta oli vielä reilusti jäljellä!

En ollut aiemmin tajunnut, miten riippuvainen olen koneestani. Niin monta pientä asiaa hoituu päivittäin sillä - yhteydenpidosta, opiskelusta ja tiedonhausta elokuviin ja pankkiasiointiin saakka. Nyt totuttelen takaisin elämään ennen omaa tietokonetta. Mielenkiintoista, hieman vaivalloista ja erittäin valaisevaa.

Ei muuta tällä erää.

Turné med DJM Big band

Bilderna får tala för sig. Fyra dagar, sex konserter runt Danmark och norra Tyskland, ett tjugotal fina musiker och en massa nya vänner. Per Mikkelsen, Karmen Rõivassepp, Lars Raun och jag står för fotografierna.

Dethär är just det som jag behöver - mera erfarenheter av att uppträda som solist, och helst i flera omgångar! Känner mej väldigt taggad inför hela våren. Det ska bli mera egen musik, undervisningserfarenhet, uppträdanden, samarbete med fina musiker… Jag är nog otroligt lyckligt lottad i och med att jag har möjligheten att studera dethär, att få lära mig och utvecklas som musiker på heltid! En sån glädje!

Kirkkokahvit ja big big band

Mun viikkorytmi on ihan iloisesti sekaisin! Maattuani kotona ti-ke otin varovaisen lähdön arkeen torstaina ja perjantaina. Nyt viikonloppuna olen päässyt paremmin puuhaamisen makuun, ja päässyt myös vihdoin takaisin liikunnan pariin.

Tämänaamuinen kirkkokeikka päättyi luontevasti kirkkokahveihin (jotka olin jotenkin onnistunut aiempina kertoina sivuuttamaan). Meinaan usein unohtaa, miten paljon tällaiset satunnaiset, ystävälliset kohtaamiset muidenkin kuin koulukavereiden kanssa merkitsevät minulle. Vaikken vielä muista kaikkien kuorokollegoideni nimiä, niin tuntui hurjan hyvältä jutustella heidän kanssaan kahvikupposen äärellä!

Männäviikon suuri teema on ollut big band -kiertueen valmistelu. Sovituskurssini on koko syksyn tehnyt pienempiä ja suurempia harjoituksia erilaisille puhallinkokoonpanoille, tähtäimessä täysmittainen kappale big bandille. Kappaleemme muodostavat yhdessä konsertin, jota esitämme ensi viikon aikana neljässä tanskalaisessa ja yhdessä saksalaisessa koulussa, sekä toki Musiikkitalossa täällä Århusissa.

Projektilla on ollut huomattavasti epäonnea matkassa, sillä opettajamme Chappe (joka myös johtaa big bandia) sairastui tammikuun lopulla virtsakivitautiin. Olemme siis viimeistelleet arrimme sähköpostitse Chappelta saadun palautteen perusteella, ja harjoituttaneet kukin oman arrimme bändin kanssa. Jälkimmäisessä on ollut haastetta kerrakseen, sillä jokainen meistä myös laulaa tai soittaa soolona kappaleessaan. Kaikeksi onneksi näyttäisi kuitenkin siltä, että Chappe pääsee kiertueelle mukaan!

Haasteellisen tilanteen ansiosta kurssilaisten kesken on syntynyt ihan uudenlainen yhteishenki, kun olemme organisoineet niin harjoitusaikatauluja kuin toistemme biisien kuorostemmojakin kuntoon. Odotan kiertuetta innolla, vaikkakin musiikillinen puoli vielä jännittää - lauantain treeneissä moni kappale oli vielä kovasti vaiheessa. Toisaalta riittää, kunhan palaset loksahtavat kohdalleen maanantaina Chappen vetämissä treeneissä...

Matkan päällä on toivottavasti runsaasti aikaa raportoida, miten kiertueemme etenee. Tuntuu hienolta päästä vetämään sama(t) numero(t) useampaan otteeseen - enpä ole solistina montaa kertaa saanut esittää samaa kokonaisuutta kuuteen otteeseen! Tosiaan, ensi viikon jälkeen en enää voi sanoa, etten juurikaan ole työskennellyt big bandin kanssa. :)

Fina fynd

Veckan i Århus började i dramatiska tecken, då jag i tisdags vaknade med hög feber. Först trodde jag att det bara var muskelvärk efter måndagens gym-timme, men några timmar (och en febertermometer) senare insåg jag att jag nog var ordentligt sjuk! Så jag annullerade allt, låg hemma och lyssnade igenom hälften av mina Harry Potter -ljudböcker. Bästa sjukgöran, förresten.

En och en halv feberfri dag senare sitter jag nu hemma och finslipar mitt big band -arrangemang inför morgondagens rep. Hoppas på att skriva om det mera imorgon - det är ett superhäftigt projekt vi håller på med! Men före det vill jag ännu dra uppmärksamheten till mitt nyaste fynd ur cykelkällarens fritt fram -hörna; denna tjusiga ugn i mikrostorlek! Pojkvännens och moderns tvivel till trots provkörde jag den redan i onsdags, då febriga jag bara måste tvinga lite käk i sig. Idag, med en lite försiktigare temperaturpolitik, blev min färdigpizza helt perfekt. Ojojoj vad små saker kan göra en glad!

ps. Fördelar med det danska klimatet: perfekt cykelväder redan i januari, till och med växlarna fungerar då temperaturen är rejält över 0°C. Nackdelar: det regnar. I januari! Jag är mentalt helt i mars redan...

Maisemasta toiseen

Takahuoneen tunnelmia! Kuvannut Silja Kulo.

Pyrähdin viikonloppuna Helsingissä, sillä improvisaatioryhmämme Moninainen teki sunnuntaina debyyttinsä lastenkonserttien saralla. Oli samalla hyvin hauskaa ja varsin jännää! Pariin päivään mahtui aika monta asiaa - etenkin ottaen huomioon, miten rauhallisin mielin olin itse liikkeellä. Saunoin, treenasin Ensemble Norman kanssa, nautiskelin brunssilla äidin kanssa, kävin elokuvissa ja ihastelin poikaystävän ruoanlaittotaitoja. Ja tota, noloa myöntää, mutta oikein nautin mahdollisuudesta järjestellä kasaantuneet sähköpostiviestit ja suunnitella tulevan Århus-viikon menoja pitkän juna- ja lentomatkan aikana! Nörtti mikä nörtti.

Hölmöilyä ennen lavalle menoa. Kuvannut Silja Kulo.

Nopeat maisemanvaihdokset mietityttävät mua edelleen, vaikka luulisi, että mun reissailumäärillä niihin olisi jo tottunut. Olinhan syksyn mittaan kahdesti käymässä Helsingissä ennen joululomille tuloa - kevään vastaavia keikkoja näyttäisi tulevan tuplamäärä. Paluu kotomaisemiin tuntuu aina yhtä eksoottiselta! Vastaavasti Århusiin tullessa havahdun siihen uuteen elämään, jota olen syksyn aikana oppinut. Jollain tapaa mun nykyisen minän identiteetti on tosi vahvasti kytköksissä Århusiin, tai ainakin siihen itsenäisyyteen ja karvan verran kyseenalaistavampaan, tietoisempaan arkeen.

Moni on (ihan aiheellisesti) ihmetellyt, onko tässä reissutahdissa oikein järkeä, ja miten sellaista oikein jaksaa. Ja että mitä ihmeen vaihdossa oloa se sitten on, kun ei malta pysyä aloillaan muutamaa viikkoa pidempään.

Voisin hyvin kuvitella, että tällainen tilanne rassaisi mua jossain toisessa elämäntilanteessa. Onhan ihan totta, etten pääse ihan kunnolla asettumaan Århusin arkeen, kun mielessä siintää jo seuraava reissu kotio. Mä koen kuitenkin, että kyse on pikemminkin mahdollisuudesta - mahdollisuudesta jatkaa kaikkein mielenkiintoisimpien projektien parissa vaihtovuodesta huolimatta, ja mahdollisuudesta jaksottaa arkea mielekkäisiin kokonaisuuksiin. Niin kouluhommat kuin Suomeen keskittyvät projektit (etunenässä Ensemble Norma) hahmottuvat tosi selkeästi, kun tähtäin on aina muutaman viikon kokoisissa yksiköissä. Kun sitäpaitsi pääsen näkemään lemppari-ihmistäni kohtuullisen usein, niin koti-ikäväkin pysyy loitolla.

Istun nyt junassa, joka saapuu pikapuoliin Århusin rautatieasemalle. Käyn koulun kautta nappaamassa tanskankirjan mukaani, ja jatkan sieltä Laerdanskin tanskantunnille. Tästä se arkiviikko lähtee käyntiin!

Jag lever!

Under de senaste två veckorna har jag gått omkring och funderat en hel del kring positiv flow och hur jag vill arbeta med musiken och mina studier. Kanske det faktiskt är något magiskt med årsskiftet och symboliken kring det! Vårterminen känns i varje fall som en ny början. Även om den senaste början (dvs. höstterminen) var allt annat än dålig, så anar jag mera inspiration och givande tider för den kommande våren. Hurra för det!

ps. Har cyklat segt genom hela den århusianska vintern (som jag fått vara med om). Vintern här är inget att hurra för, men cyklandet gillar jag.

Viikonloppu kuvina

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein adventtikalenterieni kimppuun. Joulufiilistely uudessa maassa on vähän hassua - toisaalta siitä nauttii enemmän kuin muuten, toisaalta se perinteinen joulunodotus menee myös ohi. Vähän veikkaan, että saatan viettää tämän joulun rennommin ja huolettomammin kuin minään aikaisempana vuonna. Ei huono juttu laisinkaan!

Århusin sää on vihdoin ryhtynyt yhteistyöhön mun päänsisäisen tunnelmoinnin kanssa! Paikalliset pyöräilijät eivät tunnu tietävänkään talvirenkaista, joten saa nähdä miten meikäläisen renkaidenvaihdon käy. Aion joka tapauksessa pyöräillä tämän kauden läpi, tuli lisää lunta eli ei.

Kuulin muutama viikko sitten läheisessä Vor Frue Kirkessä vapaana olevasta kuorolaulajan paikasta, ja päätin hetken mielijohteesta ottaa kanttoriin yhteyttä ja hakea paikkaa. Täkäläisissä kirkoissa on nimittäin tapana, että kanttorin lisäksi jumalanpalveluksissa laulaa myös noin kymmenhenkinen kuoro. Yksi asia johti toiseen, ja viime viikolla kuulin saaneeni paikan!

Siispä tuumasta toimeen - toinen kirkon kanttoreista kutsui minut tutustumiskeikalle sunnuntain jumalanpalvelukseen. Varsinainen työni alkaa vasta tammikuussa, mutta pääsi tällä tavalla ottamaan hieman esimakua siitä, mitä homma pitää sisällään.

En olisi etukäteen voinut kuvitellakaan, miten kovasti nautin kuorossa laulamisesta! On jo hyvä tovi siitä, kun viimeksi lauloin klassisessa kuorossa. Se tuntui nyt yllättävän mukavalta. En ihan osaa selittää ei-musiikillista hyvänolontunnettani, mutta minusta tuntuu todella merkitykselliseltä voida tehdä tällä tavalla työtä, ja toimia koulun ulkopuoleisessa yhteisössä, yhdessä paikallisten muusikoiden ja laulajien kanssa. Että minulla on ainakin yksi täysin koulun ulkopuoleinen konteksti täällä Århusissa jossa minua tarvitaan.

Työ jatkuu osaltani siten, että teen ensi vuoden puolella aina joka toisena sunnuntaina jumalanpalvelus-keikan, sekä määrätyn verran pääsiäis- ja muiden juhlapyhien kuorokeikkoja. Saamme nuotit edeltävällä viikolla, ja sunnuntaina kokoonnumme kirkolla tuntia aikaisemmin harjoituksiin. Vastineeksi tästä saan sovitun kuukausiliksan, sekä mahdollisesti joitain ylimääräsiä hää-, hautajais- ja kastejuhlakeikkoja. Olen tähän järjestelyyn aikamoisen tyytyväinen.

Sunnuntai jatkui koululla treenien merkeissä. Viikonloppuisin pääsee monesti treenaamaan opetusluokkiin, joista osasta on näinkin upea näkymä Århusin keskustaan!

Viimeiseksi haluan esitellä kaksi urheiluharrastukseeni liittyvää yksityiskohtaa, nimittäin treenikassissa mukana kulkevan lukon, sekä tädiltä saadut, nyttemmin jooga-sukkina toimivat villasukat. Tarvitsin lukkooni jonkinlaisen tunnisteen, joten nappasin suloisen tiikerin äidin syyskuussa minulle lähettämän paketin kuoresta. Avainnauha taasen on edellisen kesän iloisia työpaikka-muistoja. Ei siis ihmekään, että kaappia avatessa ja lukitessa nousee hymy huulille!