Jag lever!

Under de senaste två veckorna har jag gått omkring och funderat en hel del kring positiv flow och hur jag vill arbeta med musiken och mina studier. Kanske det faktiskt är något magiskt med årsskiftet och symboliken kring det! Vårterminen känns i varje fall som en ny början. Även om den senaste början (dvs. höstterminen) var allt annat än dålig, så anar jag mera inspiration och givande tider för den kommande våren. Hurra för det!

ps. Har cyklat segt genom hela den århusianska vintern (som jag fått vara med om). Vintern här är inget att hurra för, men cyklandet gillar jag.

Viikonloppu kuvina

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein adventtikalenterieni kimppuun. Joulufiilistely uudessa maassa on vähän hassua - toisaalta siitä nauttii enemmän kuin muuten, toisaalta se perinteinen joulunodotus menee myös ohi. Vähän veikkaan, että saatan viettää tämän joulun rennommin ja huolettomammin kuin minään aikaisempana vuonna. Ei huono juttu laisinkaan!

Århusin sää on vihdoin ryhtynyt yhteistyöhön mun päänsisäisen tunnelmoinnin kanssa! Paikalliset pyöräilijät eivät tunnu tietävänkään talvirenkaista, joten saa nähdä miten meikäläisen renkaidenvaihdon käy. Aion joka tapauksessa pyöräillä tämän kauden läpi, tuli lisää lunta eli ei.

Kuulin muutama viikko sitten läheisessä Vor Frue Kirkessä vapaana olevasta kuorolaulajan paikasta, ja päätin hetken mielijohteesta ottaa kanttoriin yhteyttä ja hakea paikkaa. Täkäläisissä kirkoissa on nimittäin tapana, että kanttorin lisäksi jumalanpalveluksissa laulaa myös noin kymmenhenkinen kuoro. Yksi asia johti toiseen, ja viime viikolla kuulin saaneeni paikan!

Siispä tuumasta toimeen - toinen kirkon kanttoreista kutsui minut tutustumiskeikalle sunnuntain jumalanpalvelukseen. Varsinainen työni alkaa vasta tammikuussa, mutta pääsi tällä tavalla ottamaan hieman esimakua siitä, mitä homma pitää sisällään.

En olisi etukäteen voinut kuvitellakaan, miten kovasti nautin kuorossa laulamisesta! On jo hyvä tovi siitä, kun viimeksi lauloin klassisessa kuorossa. Se tuntui nyt yllättävän mukavalta. En ihan osaa selittää ei-musiikillista hyvänolontunnettani, mutta minusta tuntuu todella merkitykselliseltä voida tehdä tällä tavalla työtä, ja toimia koulun ulkopuoleisessa yhteisössä, yhdessä paikallisten muusikoiden ja laulajien kanssa. Että minulla on ainakin yksi täysin koulun ulkopuoleinen konteksti täällä Århusissa jossa minua tarvitaan.

Työ jatkuu osaltani siten, että teen ensi vuoden puolella aina joka toisena sunnuntaina jumalanpalvelus-keikan, sekä määrätyn verran pääsiäis- ja muiden juhlapyhien kuorokeikkoja. Saamme nuotit edeltävällä viikolla, ja sunnuntaina kokoonnumme kirkolla tuntia aikaisemmin harjoituksiin. Vastineeksi tästä saan sovitun kuukausiliksan, sekä mahdollisesti joitain ylimääräsiä hää-, hautajais- ja kastejuhlakeikkoja. Olen tähän järjestelyyn aikamoisen tyytyväinen.

Sunnuntai jatkui koululla treenien merkeissä. Viikonloppuisin pääsee monesti treenaamaan opetusluokkiin, joista osasta on näinkin upea näkymä Århusin keskustaan!

Viimeiseksi haluan esitellä kaksi urheiluharrastukseeni liittyvää yksityiskohtaa, nimittäin treenikassissa mukana kulkevan lukon, sekä tädiltä saadut, nyttemmin jooga-sukkina toimivat villasukat. Tarvitsin lukkooni jonkinlaisen tunnisteen, joten nappasin suloisen tiikerin äidin syyskuussa minulle lähettämän paketin kuoresta. Avainnauha taasen on edellisen kesän iloisia työpaikka-muistoja. Ei siis ihmekään, että kaappia avatessa ja lukitessa nousee hymy huulille!

Slutrakan

Mitt projekt under den senaste månaden och speciellt de två senaste veckorna har varit, som ofta i november, att skriva en ansökan till Svenska Kulturfonden. Skrivprocessen har denna gång varit extra trevlig, eftersom jag övergett mitt kantigt sakliga och smått frustrations-orsakande textprogram, och övergått till den meditativa världen av OmmWriter.

Programmet har inbyggda ljud för både tangenter och bakgrundsbrus (och naturligtvis alternativet för inga ljud alls). Det gick tyvärr inte att dela här på bloggen.

Min kära hälft därhemma i Finland tycker att jag är rätt knasig då en bakgrundsbild, lite trevlig musik och ett begränsat men mysigt urval på fonter gör mej såhär lyrisk - och han är knappast ensam med de tankarna. Ni får tycka vad ni vill, jag inser nog fjant-faktorn i det hela! Faktum är bara att jag koncentrerar mej så mycket bättre och uppnår lättare en flow i mitt skrivande med detta program. Empirin står helt enkelt på min sida.

Och hur var det med ansökan? Nu ska jag bara ha en sista genomgång med finansmonstret i vår grupp, och så bär det av. Ska se om jag dessutom klarar av att klämma in en konsertansökan och lite hops-funderande senare idag. Det känns skönt att få saker gjorda!

Lunta

Olen aika huono bloggari. Aiheita ja kuviakin olisi vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä ne päätyvät harvemmin tänne. Ja kaksi viikkoa vanhat jutut ovat, vaikkakin kivoja, niin no, aikansa eläneitä. On jo uudet jutut mielessä ja jaettavana.

Tämän aamun aihe on lumi. Suomessa sitä on nähtävästi vähintäänkin puoli metriä suuntaansa - täällä talon katto oli vielä aamuhämärissä valkoinen. Suurin täällä näkemäni määrä tuota maagista valkoista ainetta! Oli kotopuolen lumimyräkkä miten inhottava tahansa, niin kyllä mä teitä kadehdin.

Vähän kompensointia joulutunnelmaan. Sain ystävältäni Fannylta lahjaksi adventtikalenterin, jossa jokaiselle päivälle on oma teepussinsa. Tämän ja partiolaisten joulukalenterin voimin voin hyvillä mielin luovia kohti joululomaa!

Tunnelmointia

Mun kodissa tuoksuu joulu! Ekat piparit on paistettu, glögiä on naukkailtu jo muutamaan otteeseen ja partiolaisten joulukalenteri odottaa sängyn ääressä. Äidin vierailu (kaulimineen kaikkineen) ja tädin lahjalähetys eivät olisivat voineet tulla parempaan saumaan!

En sångares bekännelser

Det har tagit en stund för mej att komma åt att skriva igen. Dels har det varit mycket på gång, dels behövde jag lite tid för att skriva om dessa upplevelser.

I tisdags hade jag glädjen att få ställa upp med en kort solokonsert på skolan. Alla rytmiska studeranden på DJM får årligen möjligheten att samla ihop et 20 minuter långt konsertprogram enligt eget tycke - tyngdpunkten är altså i det konstnärliga. Och den egna instrumentläraren är på plats för att senare kunna ge feedback.

Mitt konsertprogram bestod av tre egna och en lånad låt - alla på finska. Två av mina låtar var såna som vi har sjungit med Ensemble Norma, men som nu blev arrangerade för ett band bestående kontrabas, piano, trummor och sång. De två andra fick vi arrangemangs-mässigt experimentera lite mer med.

Det var en så otroligt befriande känsla att få jobba med denna uppsättning och öva med ett eget band! Att sjunga som solist med ett instrumentalband är sist och slutligen något helt annat än den a cappella -uppsättning som jag är van med. Bandet erbjuder på helt nya utmaningar och sätt att utveckla mej själv på. För att inte tala om hela äventyret med att skriva sånger och framföra dem själv!

Men direkt efter själva konserten var jag väldigt omtumlad. Dels så kände jag att jag inte var fullt så närvarande under konserten som jag skulle ha velat vara, dels mindes jag inte så mycket av det hela - och dels var det en del hastigt uttalade kommentarer direkt efteråt som gjorde mej konfunderad. Osäkerheten bubblade fram tillsammans med mina gamla sång-demoner, och fick mej att känna mej riktigt misslyckad. Det tog ett gott tag före jag klarade av att hämta andan och lugna ner mej.

Det var lyssnandet av konsert-inspelningen som till sist fick mej att hitta balansen. Där kunde jag höra det; min egen röst och min egna musik. Ibland med lite heshet i tonen, inte hela tiden kontrollerad och perfekt, men i alla fall. Och en hel massa saker fungerade också just som de skulle.

Jag tycker fortfarande att detta utbytesår är ett av de bästa beslut jag gjort i mitt liv. Visst, allt det tunga känns dubbelt så tungt då man är ”borta hemifrån”, men också det positiva tycks gå djupare i en god bemärkelse. Konserten i tisdags speglade min situation som sångare just nu. Jag vill uttrycka mycket och kan en hel del, men har fortfarande ett helt orimligt behov för acceptans och bekräftelse. Det är på tok för lätt att känna sig ynklig och oduglig! Så nu är min målsättning att stärka allt det goda jag har lärt mej, speciellt nu under den senaste hösten, och medvetet arbeta på att komma över rädslorna. Det är dags att göra det.

Tanskan perusteita muusikolle

Viime merkinnän julkaisemisen jälkeen kului pari päivää, ja päällimmäinen ahdistus hellitti. Kouluarjen käynnistyminen tepsi pahimpaan koti-ikävään - mä viihdyn heti paremmin kun on mieluisaa tekemistä! Taisi myös tehdä hyvää voida puhua avoimesti tämän seikkailun varjopuolista.

Maistiainen Chokoladenin iltatunnelmista - takaisinmuuton jälkeen tämä on tuntunut entistä enemmän kodilta!

Joku ehdotti aikoinaan "päivän tanskalainen sana" -teemaa. Ajattelin nyt sivistää teitä muutamalla bänditreeneissä oppimallani sanalla.

Forfra ja fra toppen tarkoittavat, että otetaan alusta. "Nimestä", kuten eräs mahtava bändimaikka SibAlla tapaa sanoa. Vers on luonnollisesti säkeistö, bro niinkutsuttu bridge ja omkvæde kertosäe. Form on yleisnimitys kappaleen rakenteelle.

Noin yleisesti olen yllättynyt siitä, miten (näennäisen?) kohteliasta puheenpartta tunnutaan käyttävän ryhmätyötilanteissa - vaikkei puhujan tarkoitus olisi olla erityisen ystävällinen. Jeg kan godt tænke mig at, Jeg kan godt lide ja Jeg synes at det er en god idé at ovat ahkeraan käytettyjä johdantoja, joista siis jokainen johdattelee kohteliaasti ehdotukseen. No, voisin ehkä vielä tsekata joltakulta natiivilta, miten kohteliaalta nämä kuulostavat heidän korvaansa!

Kirsikaksi kakun päälle tarjoan tarinaa tanskalaisten ehkä yleisimmin käyttämästä positiivisesta adjektiivista. Minulla kesti melkein kaksi kuukautta oivaltaa, että [fit]-huudahdus (myös yhteydessä Det er meget [fit]) ei ole anglismi vaan fedt, eli alun periin rasvaan viittaava synonyymi siistille. Tanskalainen e ääntyy suomalaisen i:n ja e:n välimuotona, enkä edelleenkään aina meinaa kuulla eroa. Puhumattakaan nyt siitä, että osaisin itse tähdätä siihen kahden vokaalin väliin...