Sista återkomsten.

Nu sitter jag i flygplanet till Danmark för sista gången (med den närmaste framtiden i åtanke). Jag har bara två veckor kvar av mitt utbytesår, eller Det Underbara Äventyret som jag kallade det i ett av de första blogginläggen.

Det är svårt att beskriva känslan som jag har just nu. Det känns stort, känsligt, lyckligt och vemodigt, allt på samma gång. Danmarks-året har varit ett av de bästa, tyngsta och mest lärorika åren i mitt liv. Jag tror inte att jag har påverkats av min omgivning och utvecklats såhär mycket under ett år någonsin tidigare - åtminstone inte så att jag skulle ha varit medveten om det.

Att flytta tillbaka hem till Finland är något jag har väntat på och sett fram emot under hela året. Inte minst för att jag ska få flytta ihop med min bästa vän och den härligaste kille jag vet - pojkvännen min. (Det är absolut inte det enda som väntar mej därhemma, men nog det som värmer mej aldra mest just nu.) Samtidigt som jag gläder mej till det nya, gemensamma äventyret, så vet jag att jag kommer att sakna mitt liv i Danmark. Åh så jag kommer att sakna! Jag har lärt mej att stå på mina egna ben på ett helt nytt sätt, både som musiker och människa. Jag har vågat vara mer öppen för det nya och okända, men också gå ifrån saker och ta tid för mej själv när jag har behövt det. Jag har fått en hel bunt med nya, underbara vänner! Jag har kommit igång med ett nytt språk (något jag inte lyckats med under de senaste tio åren!), om nu inte felfritt, så åtminstone så att kommunikationen flyter. Jag har kommit i farten med att skriva egna sånger för bara mej, satt ihop ett band för att framföra mitt material och uppträtt med dem som sångsolist. Jag haft min första sångelev, kör och sånggrupp - och upptäckt att jag inte bara trivs som undervisare, utan rentav har mycket att ge! Jag har gått in på djupet med sångstudierna, och börjat ana vad det är jag helst vill med min röst. Jag har varit mycket lugnare än förr, och kunnat ta överraskande situationer utan en massa onödig stress. Jag har levt livet.

De nästa två veckorna kommer säkert att vara väldigt, väldigt emotionella.

Tarpeesta matkustaa, maalis-huhtikuusta ja tanskan puhumisesta

Mua ei selkeästikään ole oikein luotu bloggariksi. Kun elämässä tapahtuu, mä menen mukana ja muistan nää raportointiasiat vasta joskus myöhemmin. No mutta, ainakin on mistä kertoa! Tarve kirjoittaa on kasvanut viime viikkoina, kun kotiinmuutto on pyörinyt aina vain konkreettisempana mielessä.

Jäimme viimeksi maaliskuun loppupuolelle. Edellistä blogimerkintää kirjoittaessa olin matkustamassa Suomeen improvisaatioryhmä Moninaisen konserttia varten (katseltavissa täällä verkossa). Se oli ehkä tähänastisen projektimme läsnäolevin ja onnistunein konsertti, vaikka improa onkin vähän hölmö arvottaa. No, niin tai näin, me olimme hyvin innoissamme upeasta konsertista! Sen jälkeen koitti ansaittu pääsiäisloma. Poikakaveri ja minä matkustettiin yhdessä takaisin Tanskaan, ja viivyttiin Kööpenhaminassa ensimmäinen päivä. Jatkoimme Århusiin, ja vietimme muutaman ihanan rauhallisen päivän nukkuen, fillaroiden rantaan, ihmetellen kaupunkia ja yleensäkin turisteeraten vähän enemmän siihen malliin, joka on mulla muuten tän vuoden aikana vähän jäänyt tekemättä.

Kööpenhaminan Rundetårnista löytyi pusupenkki. Kokeilimme, tietenkin.

Maisemia erään kirkon tornista, Köpistä edelleen.

Århusissa nautiskeltiin kotibrunssista pääsiäisfiiliksellä.

Jokaisen tanskalaisen kaupungin peruspylväs, eli fillarimeri. Tässä ollaan Århusin rautatieasemalla.

Karhupatsas. Söpö.

Århusin puistoaluetta.

Jos jokin mua on tässä vaihtovuodessa vähän harmittanut, niin se, että en ole työnteoltani ja kotimaan matkoiltani oikein kerinnyt nähdä Tanskaa muuten kuin Århusin ja Köpiksen keskustojen verran. Muutamat keikkarundit ovat toki vieneet autoitse halki Jyllannin niin pohjoiseen kuin eteläänkin (parhaimmillaan pohjois-Saksaan saakka), mutta niillä reissuilla on harvemmin ollut aikaa oikeasti katsella kaupunkia tai kokea paikallista luontoa. Mun ennakkoluulojen vastaisesti Tanskassa piisaa sitä ihan oikeata luontoakin! Toki, keskimääräinen ihmistiheys täällä on jotain aivan muuta kuin Suomessa, mutta ei tämä maa pelkkää kaupunkikeskustaakaan ole.

Huhtikuun alussa fokuksen kohteena oli koululla järjestettävä RAMA-festivaali, joka täytti Musiikkitalon päiväksi kaikilla mahdollisilla konserteilla ja esityksillä aamu-yhdestätoista iltamyöhään. Mun musiikillinen motivaatio oli hieman hukassa konserttia edeltävinä päivinä, mutta onneksi bändin liidaaminen ja biisien valmiiksi saattaminen konserttiin mennessä piti työtahtia yllä! Äiti ja isä tulivat vierailulle Århusiin muutamaa konserttiviikonloppuna, ja ehdimme viettää yllättävän paljon aikaa kolmeen pekkaan.

RAMA-konsertista, Karmenin ottama kuva.

Huhtikuussa aloitin myös sijaisena paikallisessa työväenopistossa, jonka lauluryhmää pääsin liidaamaan. Alussa etenkin pianonsoitto ryhmän edessä ja sopivan haastetason löytäminen jännitti ja mietitytti kovasti. Samalla opin hurjasti opettamisesta - joka muuten tapahtui suurimmaksi osaksi tanskaksi. Olen pohdiskellut valintaani käyttää tanskaa -valintaa aika lailla. Tavallaan vieraan, ontuvan kielen käyttö opettajana on riski, sillä opettajan auktoriteettiin vaikuttaa kovasti, hallitseeko hän käyttämänsä kielen vai ei. Samalla olen kuitenkin kokenut, että englanti luo tilanteeseen tietyn teennäisyyden ja jäykkyyden, joka ei ainakaan auta oppilasta vapautumaan musiikin parissa. Ilmapiiri on jotenkin aivan eri, kun oppilaat saavat puhua äidinkieltään!

En ehkä jatkossa ottaisi lähtökohtaisesti itselleni uutta kieltä opetuskieleksi. Ehkäpä saattaisin aloittaa uuden ryhmän kanssa suoraan englanniksi, en tiedä. Kuitenkin, kun olen käynnistänyt työskentelyn juuri tämän lauluryhmän ja harjoittelukuoroni kanssa tanskaksi, niin vaihto on tuntunut hankalalta. Olen jotenkin myös ajatellut kielivalintaa satsauksena tulevaisuuteen; jos aloitan rohkeana sissinä solkkaten, niin opin vääjäämättä paremmaksi pitkin matkaa.

Om vad ett försenat tåg kan orsaka

Jag är så himla nöjd med den här känslan av att saker nog ordnar sig till sist! Inte för att jag hoppas på att bli fast i ett tåg för tre timmar varje vecka, eller för att jag absolut vill betala mera för att få byta flygbiljetter på kort varsel och övernatta ex tempore i Köpenhamn. Men att finna sig i oväntade situationer där man lär sig något nytt, det uppskattar jag. Jag har definitivt inte varit särskilt bra för det förr. Nu hoppas jag ju att det senaste året lärt mej något på den fronten...

Sitter lite omtöcknad på Kastrup flygfält och väntar på att boardingen ska köra igång. I Helsingfors styr jag direkt kosan direkt till Musikhuset och ett rep med Ensemble Norma. Det ska bli kul!

Kevät!

Tanskan kevät on kummallinen. Aamuisin oon pahimmillani saanut lumipyryn naamaani, ja yöllä pakkaset paukkuu - mutta päivisin aurinko lämmittää poskea ja sulattaa mahdolliset lumen rippeet pois.

Näkymä Musiikkitalolta keskustaan kulkiessa näytti eilen tältä kello 17:58. Oi kaunista ilta-aurinkoa ja valon määrää!

Grammatikaliska fynd

Grammatik-genomgång på danskatimmen.

Ett litet steg för mänskligheten, ett stort för mej. Jag börjar sakta men säkert lära mej att använda imperfekt i danskan! De oregelbundna formerna kändes såpass jobbiga till en början, att jag lärde mej att automatisk använda perfekt, dvs. "har gjort" istället för "gjorde". Detta skedde halvt omedvetet, då det viktigaste var bara att få sej förstådd, och då det var betydligt lättare att gissa sej till den rätta perfekt-formen istället för de krångilga imperfektet, som jag nästan aldrig fick rätt.

Nu, när jag så småningom börjar ha mera koll över språket, upptäckte jag denna tendens, och bestämde mej för att ändra på den. Det handlar inte bara om grammatik, utan också om en relativt stor innebörds-skillnad - så HURRA HURRA för upptäckten!

Riks raks poks

Läpparini sanoi sopimuksensa irti sunnuntai-iltana, jumittaen joka välissä. Sain eilen kopioitua tärkeimmät tiedostot, ja vein koneen tänä aamuna korjaajalle. Onneksi takuuta oli vielä reilusti jäljellä!

En ollut aiemmin tajunnut, miten riippuvainen olen koneestani. Niin monta pientä asiaa hoituu päivittäin sillä - yhteydenpidosta, opiskelusta ja tiedonhausta elokuviin ja pankkiasiointiin saakka. Nyt totuttelen takaisin elämään ennen omaa tietokonetta. Mielenkiintoista, hieman vaivalloista ja erittäin valaisevaa.

Ei muuta tällä erää.

Turné med DJM Big band

Bilderna får tala för sig. Fyra dagar, sex konserter runt Danmark och norra Tyskland, ett tjugotal fina musiker och en massa nya vänner. Per Mikkelsen, Karmen Rõivassepp, Lars Raun och jag står för fotografierna.

Dethär är just det som jag behöver - mera erfarenheter av att uppträda som solist, och helst i flera omgångar! Känner mej väldigt taggad inför hela våren. Det ska bli mera egen musik, undervisningserfarenhet, uppträdanden, samarbete med fina musiker… Jag är nog otroligt lyckligt lottad i och med att jag har möjligheten att studera dethär, att få lära mig och utvecklas som musiker på heltid! En sån glädje!

Kirkkokahvit ja big big band

Mun viikkorytmi on ihan iloisesti sekaisin! Maattuani kotona ti-ke otin varovaisen lähdön arkeen torstaina ja perjantaina. Nyt viikonloppuna olen päässyt paremmin puuhaamisen makuun, ja päässyt myös vihdoin takaisin liikunnan pariin.

Tämänaamuinen kirkkokeikka päättyi luontevasti kirkkokahveihin (jotka olin jotenkin onnistunut aiempina kertoina sivuuttamaan). Meinaan usein unohtaa, miten paljon tällaiset satunnaiset, ystävälliset kohtaamiset muidenkin kuin koulukavereiden kanssa merkitsevät minulle. Vaikken vielä muista kaikkien kuorokollegoideni nimiä, niin tuntui hurjan hyvältä jutustella heidän kanssaan kahvikupposen äärellä!

Männäviikon suuri teema on ollut big band -kiertueen valmistelu. Sovituskurssini on koko syksyn tehnyt pienempiä ja suurempia harjoituksia erilaisille puhallinkokoonpanoille, tähtäimessä täysmittainen kappale big bandille. Kappaleemme muodostavat yhdessä konsertin, jota esitämme ensi viikon aikana neljässä tanskalaisessa ja yhdessä saksalaisessa koulussa, sekä toki Musiikkitalossa täällä Århusissa.

Projektilla on ollut huomattavasti epäonnea matkassa, sillä opettajamme Chappe (joka myös johtaa big bandia) sairastui tammikuun lopulla virtsakivitautiin. Olemme siis viimeistelleet arrimme sähköpostitse Chappelta saadun palautteen perusteella, ja harjoituttaneet kukin oman arrimme bändin kanssa. Jälkimmäisessä on ollut haastetta kerrakseen, sillä jokainen meistä myös laulaa tai soittaa soolona kappaleessaan. Kaikeksi onneksi näyttäisi kuitenkin siltä, että Chappe pääsee kiertueelle mukaan!

Haasteellisen tilanteen ansiosta kurssilaisten kesken on syntynyt ihan uudenlainen yhteishenki, kun olemme organisoineet niin harjoitusaikatauluja kuin toistemme biisien kuorostemmojakin kuntoon. Odotan kiertuetta innolla, vaikkakin musiikillinen puoli vielä jännittää - lauantain treeneissä moni kappale oli vielä kovasti vaiheessa. Toisaalta riittää, kunhan palaset loksahtavat kohdalleen maanantaina Chappen vetämissä treeneissä...

Matkan päällä on toivottavasti runsaasti aikaa raportoida, miten kiertueemme etenee. Tuntuu hienolta päästä vetämään sama(t) numero(t) useampaan otteeseen - enpä ole solistina montaa kertaa saanut esittää samaa kokonaisuutta kuuteen otteeseen! Tosiaan, ensi viikon jälkeen en enää voi sanoa, etten juurikaan ole työskennellyt big bandin kanssa. :)

Fina fynd

Veckan i Århus började i dramatiska tecken, då jag i tisdags vaknade med hög feber. Först trodde jag att det bara var muskelvärk efter måndagens gym-timme, men några timmar (och en febertermometer) senare insåg jag att jag nog var ordentligt sjuk! Så jag annullerade allt, låg hemma och lyssnade igenom hälften av mina Harry Potter -ljudböcker. Bästa sjukgöran, förresten.

En och en halv feberfri dag senare sitter jag nu hemma och finslipar mitt big band -arrangemang inför morgondagens rep. Hoppas på att skriva om det mera imorgon - det är ett superhäftigt projekt vi håller på med! Men före det vill jag ännu dra uppmärksamheten till mitt nyaste fynd ur cykelkällarens fritt fram -hörna; denna tjusiga ugn i mikrostorlek! Pojkvännens och moderns tvivel till trots provkörde jag den redan i onsdags, då febriga jag bara måste tvinga lite käk i sig. Idag, med en lite försiktigare temperaturpolitik, blev min färdigpizza helt perfekt. Ojojoj vad små saker kan göra en glad!

ps. Fördelar med det danska klimatet: perfekt cykelväder redan i januari, till och med växlarna fungerar då temperaturen är rejält över 0°C. Nackdelar: det regnar. I januari! Jag är mentalt helt i mars redan...

Maisemasta toiseen

Takahuoneen tunnelmia! Kuvannut Silja Kulo.

Pyrähdin viikonloppuna Helsingissä, sillä improvisaatioryhmämme Moninainen teki sunnuntaina debyyttinsä lastenkonserttien saralla. Oli samalla hyvin hauskaa ja varsin jännää! Pariin päivään mahtui aika monta asiaa - etenkin ottaen huomioon, miten rauhallisin mielin olin itse liikkeellä. Saunoin, treenasin Ensemble Norman kanssa, nautiskelin brunssilla äidin kanssa, kävin elokuvissa ja ihastelin poikaystävän ruoanlaittotaitoja. Ja tota, noloa myöntää, mutta oikein nautin mahdollisuudesta järjestellä kasaantuneet sähköpostiviestit ja suunnitella tulevan Århus-viikon menoja pitkän juna- ja lentomatkan aikana! Nörtti mikä nörtti.

Hölmöilyä ennen lavalle menoa. Kuvannut Silja Kulo.

Nopeat maisemanvaihdokset mietityttävät mua edelleen, vaikka luulisi, että mun reissailumäärillä niihin olisi jo tottunut. Olinhan syksyn mittaan kahdesti käymässä Helsingissä ennen joululomille tuloa - kevään vastaavia keikkoja näyttäisi tulevan tuplamäärä. Paluu kotomaisemiin tuntuu aina yhtä eksoottiselta! Vastaavasti Århusiin tullessa havahdun siihen uuteen elämään, jota olen syksyn aikana oppinut. Jollain tapaa mun nykyisen minän identiteetti on tosi vahvasti kytköksissä Århusiin, tai ainakin siihen itsenäisyyteen ja karvan verran kyseenalaistavampaan, tietoisempaan arkeen.

Moni on (ihan aiheellisesti) ihmetellyt, onko tässä reissutahdissa oikein järkeä, ja miten sellaista oikein jaksaa. Ja että mitä ihmeen vaihdossa oloa se sitten on, kun ei malta pysyä aloillaan muutamaa viikkoa pidempään.

Voisin hyvin kuvitella, että tällainen tilanne rassaisi mua jossain toisessa elämäntilanteessa. Onhan ihan totta, etten pääse ihan kunnolla asettumaan Århusin arkeen, kun mielessä siintää jo seuraava reissu kotio. Mä koen kuitenkin, että kyse on pikemminkin mahdollisuudesta - mahdollisuudesta jatkaa kaikkein mielenkiintoisimpien projektien parissa vaihtovuodesta huolimatta, ja mahdollisuudesta jaksottaa arkea mielekkäisiin kokonaisuuksiin. Niin kouluhommat kuin Suomeen keskittyvät projektit (etunenässä Ensemble Norma) hahmottuvat tosi selkeästi, kun tähtäin on aina muutaman viikon kokoisissa yksiköissä. Kun sitäpaitsi pääsen näkemään lemppari-ihmistäni kohtuullisen usein, niin koti-ikäväkin pysyy loitolla.

Istun nyt junassa, joka saapuu pikapuoliin Århusin rautatieasemalle. Käyn koulun kautta nappaamassa tanskankirjan mukaani, ja jatkan sieltä Laerdanskin tanskantunnille. Tästä se arkiviikko lähtee käyntiin!

Jag lever!

Under de senaste två veckorna har jag gått omkring och funderat en hel del kring positiv flow och hur jag vill arbeta med musiken och mina studier. Kanske det faktiskt är något magiskt med årsskiftet och symboliken kring det! Vårterminen känns i varje fall som en ny början. Även om den senaste början (dvs. höstterminen) var allt annat än dålig, så anar jag mera inspiration och givande tider för den kommande våren. Hurra för det!

ps. Har cyklat segt genom hela den århusianska vintern (som jag fått vara med om). Vintern här är inget att hurra för, men cyklandet gillar jag.

Viikonloppu kuvina

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein adventtikalenterieni kimppuun. Joulufiilistely uudessa maassa on vähän hassua - toisaalta siitä nauttii enemmän kuin muuten, toisaalta se perinteinen joulunodotus menee myös ohi. Vähän veikkaan, että saatan viettää tämän joulun rennommin ja huolettomammin kuin minään aikaisempana vuonna. Ei huono juttu laisinkaan!

Århusin sää on vihdoin ryhtynyt yhteistyöhön mun päänsisäisen tunnelmoinnin kanssa! Paikalliset pyöräilijät eivät tunnu tietävänkään talvirenkaista, joten saa nähdä miten meikäläisen renkaidenvaihdon käy. Aion joka tapauksessa pyöräillä tämän kauden läpi, tuli lisää lunta eli ei.

Kuulin muutama viikko sitten läheisessä Vor Frue Kirkessä vapaana olevasta kuorolaulajan paikasta, ja päätin hetken mielijohteesta ottaa kanttoriin yhteyttä ja hakea paikkaa. Täkäläisissä kirkoissa on nimittäin tapana, että kanttorin lisäksi jumalanpalveluksissa laulaa myös noin kymmenhenkinen kuoro. Yksi asia johti toiseen, ja viime viikolla kuulin saaneeni paikan!

Siispä tuumasta toimeen - toinen kirkon kanttoreista kutsui minut tutustumiskeikalle sunnuntain jumalanpalvelukseen. Varsinainen työni alkaa vasta tammikuussa, mutta pääsi tällä tavalla ottamaan hieman esimakua siitä, mitä homma pitää sisällään.

En olisi etukäteen voinut kuvitellakaan, miten kovasti nautin kuorossa laulamisesta! On jo hyvä tovi siitä, kun viimeksi lauloin klassisessa kuorossa. Se tuntui nyt yllättävän mukavalta. En ihan osaa selittää ei-musiikillista hyvänolontunnettani, mutta minusta tuntuu todella merkitykselliseltä voida tehdä tällä tavalla työtä, ja toimia koulun ulkopuoleisessa yhteisössä, yhdessä paikallisten muusikoiden ja laulajien kanssa. Että minulla on ainakin yksi täysin koulun ulkopuoleinen konteksti täällä Århusissa jossa minua tarvitaan.

Työ jatkuu osaltani siten, että teen ensi vuoden puolella aina joka toisena sunnuntaina jumalanpalvelus-keikan, sekä määrätyn verran pääsiäis- ja muiden juhlapyhien kuorokeikkoja. Saamme nuotit edeltävällä viikolla, ja sunnuntaina kokoonnumme kirkolla tuntia aikaisemmin harjoituksiin. Vastineeksi tästä saan sovitun kuukausiliksan, sekä mahdollisesti joitain ylimääräsiä hää-, hautajais- ja kastejuhlakeikkoja. Olen tähän järjestelyyn aikamoisen tyytyväinen.

Sunnuntai jatkui koululla treenien merkeissä. Viikonloppuisin pääsee monesti treenaamaan opetusluokkiin, joista osasta on näinkin upea näkymä Århusin keskustaan!

Viimeiseksi haluan esitellä kaksi urheiluharrastukseeni liittyvää yksityiskohtaa, nimittäin treenikassissa mukana kulkevan lukon, sekä tädiltä saadut, nyttemmin jooga-sukkina toimivat villasukat. Tarvitsin lukkooni jonkinlaisen tunnisteen, joten nappasin suloisen tiikerin äidin syyskuussa minulle lähettämän paketin kuoresta. Avainnauha taasen on edellisen kesän iloisia työpaikka-muistoja. Ei siis ihmekään, että kaappia avatessa ja lukitessa nousee hymy huulille!

Slutrakan

Mitt projekt under den senaste månaden och speciellt de två senaste veckorna har varit, som ofta i november, att skriva en ansökan till Svenska Kulturfonden. Skrivprocessen har denna gång varit extra trevlig, eftersom jag övergett mitt kantigt sakliga och smått frustrations-orsakande textprogram, och övergått till den meditativa världen av OmmWriter.

Programmet har inbyggda ljud för både tangenter och bakgrundsbrus (och naturligtvis alternativet för inga ljud alls). Det gick tyvärr inte att dela här på bloggen.

Min kära hälft därhemma i Finland tycker att jag är rätt knasig då en bakgrundsbild, lite trevlig musik och ett begränsat men mysigt urval på fonter gör mej såhär lyrisk - och han är knappast ensam med de tankarna. Ni får tycka vad ni vill, jag inser nog fjant-faktorn i det hela! Faktum är bara att jag koncentrerar mej så mycket bättre och uppnår lättare en flow i mitt skrivande med detta program. Empirin står helt enkelt på min sida.

Och hur var det med ansökan? Nu ska jag bara ha en sista genomgång med finansmonstret i vår grupp, och så bär det av. Ska se om jag dessutom klarar av att klämma in en konsertansökan och lite hops-funderande senare idag. Det känns skönt att få saker gjorda!

Lunta

Olen aika huono bloggari. Aiheita ja kuviakin olisi vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä ne päätyvät harvemmin tänne. Ja kaksi viikkoa vanhat jutut ovat, vaikkakin kivoja, niin no, aikansa eläneitä. On jo uudet jutut mielessä ja jaettavana.

Tämän aamun aihe on lumi. Suomessa sitä on nähtävästi vähintäänkin puoli metriä suuntaansa - täällä talon katto oli vielä aamuhämärissä valkoinen. Suurin täällä näkemäni määrä tuota maagista valkoista ainetta! Oli kotopuolen lumimyräkkä miten inhottava tahansa, niin kyllä mä teitä kadehdin.

Vähän kompensointia joulutunnelmaan. Sain ystävältäni Fannylta lahjaksi adventtikalenterin, jossa jokaiselle päivälle on oma teepussinsa. Tämän ja partiolaisten joulukalenterin voimin voin hyvillä mielin luovia kohti joululomaa!

Tunnelmointia

Mun kodissa tuoksuu joulu! Ekat piparit on paistettu, glögiä on naukkailtu jo muutamaan otteeseen ja partiolaisten joulukalenteri odottaa sängyn ääressä. Äidin vierailu (kaulimineen kaikkineen) ja tädin lahjalähetys eivät olisivat voineet tulla parempaan saumaan!

En sångares bekännelser

Det har tagit en stund för mej att komma åt att skriva igen. Dels har det varit mycket på gång, dels behövde jag lite tid för att skriva om dessa upplevelser.

I tisdags hade jag glädjen att få ställa upp med en kort solokonsert på skolan. Alla rytmiska studeranden på DJM får årligen möjligheten att samla ihop et 20 minuter långt konsertprogram enligt eget tycke - tyngdpunkten är altså i det konstnärliga. Och den egna instrumentläraren är på plats för att senare kunna ge feedback.

Mitt konsertprogram bestod av tre egna och en lånad låt - alla på finska. Två av mina låtar var såna som vi har sjungit med Ensemble Norma, men som nu blev arrangerade för ett band bestående kontrabas, piano, trummor och sång. De två andra fick vi arrangemangs-mässigt experimentera lite mer med.

Det var en så otroligt befriande känsla att få jobba med denna uppsättning och öva med ett eget band! Att sjunga som solist med ett instrumentalband är sist och slutligen något helt annat än den a cappella -uppsättning som jag är van med. Bandet erbjuder på helt nya utmaningar och sätt att utveckla mej själv på. För att inte tala om hela äventyret med att skriva sånger och framföra dem själv!

Men direkt efter själva konserten var jag väldigt omtumlad. Dels så kände jag att jag inte var fullt så närvarande under konserten som jag skulle ha velat vara, dels mindes jag inte så mycket av det hela - och dels var det en del hastigt uttalade kommentarer direkt efteråt som gjorde mej konfunderad. Osäkerheten bubblade fram tillsammans med mina gamla sång-demoner, och fick mej att känna mej riktigt misslyckad. Det tog ett gott tag före jag klarade av att hämta andan och lugna ner mej.

Det var lyssnandet av konsert-inspelningen som till sist fick mej att hitta balansen. Där kunde jag höra det; min egen röst och min egna musik. Ibland med lite heshet i tonen, inte hela tiden kontrollerad och perfekt, men i alla fall. Och en hel massa saker fungerade också just som de skulle.

Jag tycker fortfarande att detta utbytesår är ett av de bästa beslut jag gjort i mitt liv. Visst, allt det tunga känns dubbelt så tungt då man är ”borta hemifrån”, men också det positiva tycks gå djupare i en god bemärkelse. Konserten i tisdags speglade min situation som sångare just nu. Jag vill uttrycka mycket och kan en hel del, men har fortfarande ett helt orimligt behov för acceptans och bekräftelse. Det är på tok för lätt att känna sig ynklig och oduglig! Så nu är min målsättning att stärka allt det goda jag har lärt mej, speciellt nu under den senaste hösten, och medvetet arbeta på att komma över rädslorna. Det är dags att göra det.

Tanskan perusteita muusikolle

Viime merkinnän julkaisemisen jälkeen kului pari päivää, ja päällimmäinen ahdistus hellitti. Kouluarjen käynnistyminen tepsi pahimpaan koti-ikävään - mä viihdyn heti paremmin kun on mieluisaa tekemistä! Taisi myös tehdä hyvää voida puhua avoimesti tämän seikkailun varjopuolista.

Maistiainen Chokoladenin iltatunnelmista - takaisinmuuton jälkeen tämä on tuntunut entistä enemmän kodilta!

Joku ehdotti aikoinaan "päivän tanskalainen sana" -teemaa. Ajattelin nyt sivistää teitä muutamalla bänditreeneissä oppimallani sanalla.

Forfra ja fra toppen tarkoittavat, että otetaan alusta. "Nimestä", kuten eräs mahtava bändimaikka SibAlla tapaa sanoa. Vers on luonnollisesti säkeistö, bro niinkutsuttu bridge ja omkvæde kertosäe. Form on yleisnimitys kappaleen rakenteelle.

Noin yleisesti olen yllättynyt siitä, miten (näennäisen?) kohteliasta puheenpartta tunnutaan käyttävän ryhmätyötilanteissa - vaikkei puhujan tarkoitus olisi olla erityisen ystävällinen. Jeg kan godt tænke mig at, Jeg kan godt lide ja Jeg synes at det er en god idé at ovat ahkeraan käytettyjä johdantoja, joista siis jokainen johdattelee kohteliaasti ehdotukseen. No, voisin ehkä vielä tsekata joltakulta natiivilta, miten kohteliaalta nämä kuulostavat heidän korvaansa!

Kirsikaksi kakun päälle tarjoan tarinaa tanskalaisten ehkä yleisimmin käyttämästä positiivisesta adjektiivista. Minulla kesti melkein kaksi kuukautta oivaltaa, että [fit]-huudahdus (myös yhteydessä Det er meget [fit]) ei ole anglismi vaan fedt, eli alun periin rasvaan viittaava synonyymi siistille. Tanskalainen e ääntyy suomalaisen i:n ja e:n välimuotona, enkä edelleenkään aina meinaa kuulla eroa. Puhumattakaan nyt siitä, että osaisin itse tähdätä siihen kahden vokaalin väliin...

På väg ditåt

De senaste dagarna har varit ganska gråa och tunga. Jag funderade en god stund på om jag överhuvudtaget vill ta upp det här ämnet, och om jag känner mej okej med att dela dessa tankar öppet.

Men kanske det är just det som behövs. Det går nämligen inte att förneka det: jag saknar hem, just nu så mycket att det bara värker inuti mej. Känslan har bubblat fram ordentligt efter projektveckans avslutning på torsdagen, och jag har gråtit en hel del. Och känt mej dålig och dum för det. Jag borde ju vara fylld av glädje och njuta av allt det fina jag får uppleva här! Jag har en fin skola, några goda nya vänner och en ny stad och ett nytt land att utforska. Men istället har jag gått omkring och känt mej malplacerad. Och saknat hem i massor.

Så jag vill skriva öppet om det här, framför allt för att kunna acceptera min hemlängtan och orka vidare. Jag är ute på ett äventyr som jag själv velat gå på och drömt massor om, men har ännu inte riktigt lärt mej att balansera mellan de nya upplevelserna och allt det viktiga och kära som väntar på mej därhemma. Men jag är på väg ditåt.

Siitä kilpailusta, ja paluusta

Hei lempi! -levymme kansimateriaaleja, Aapo Huhdan käsialaa.

Noniin, voisi vihdoin olla päivityksen aika! Ilmeisesti peukkujen pitäminen toimi - kilpailu Suomessa sujui nimittäin hurjan hyvin. Tunnelma yhtyeen keskuudessa oli poikkeuksellisen rento, ja se taisi välittyä myös yleisöön. Tarkemmat yksityiskohdat sekä linkki radioituun loppukilpailuun löytyvät Ensemble Norman blogista - mitäpä niitä täällä enää toistelemaan. Mua lämmitti erityisesti osalleni osunut parhaan sävellyksen palkinto. Enpä ole aikaisemmin saanut vastaavaa tunnustusta musiikilleni! Mahtava homma!

Muikeaa sakkia palkinnonjaon jälkeen. Kuvan otti Samu Laiho.

Viikkooni täällä Tanskassa on tähän mennessä kuulunut kolme keikkaa motown-bändin kera, takaisinmuutto Chokoladeniin sekä ensimmäinen tapaaminen Snik Snak Århus -keskusteluryhmän kanssa. Kotiutuminen Århusiin on siis tapahtunut erittäin toiminnallisissa merkeissä! Olen keskittynyt kovasti olemaan hetkessä läsnä ja ottamaan asiat yksi kerrallaan sellaisina kuin ne tulevat. Ainakin toistaiseksi tämä lähestymistapa on toiminut. Kuten saksalainen ystäväni Fanny totesi: asioihin ei turhaan kannata suhtautua liian vakavasti.